|
Tartuntatautilaki 25.7.1986 sekä siihen myöhemmin tehdyt muutokset (linkki Finlex:iin) antavat SARS:n kuuluessa yleisvaarallisiin tartuntatauteihin mahdollisuuden tai velvoitteen seuraaviin toimenpiteisiin: 14 §: Kun tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tartuntatauti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, tässä laista tarkoitettujen terveysviranomaisten on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin taudin leviämisen estämiseksi. Tässä tarkoituksessa terveyslautakunta voi toimialueellaan: (1) antaa yleisiä ohjeita väestön noudatettaviksi; (2) määrätä asuntoja ja huoltolaitoksia eristettäviksi sekä oppilaitoksia ja päiväkoteja suljettaviksi samoin kuin kieltää väkeä kokoavat tilaisuudet tai antaa näitä koskevia rajoittavia määräyksiä; sekä (3) määrätä toimeenpantavaksi puhdistuksia tai desinfioimisia tai, jos desinfiointi esineen arvo huomioon ottaen tulee suhteettoman kalliiksi, määrätä esine hävitettäväksi. 15 §: Kun pikaiset toimenpiteet ovat tarpeen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, voi sosiaali- ja terveysministeriö ja läänin alueella lääninhallitus antaa niitä koskevat välttämättömät määräykset. 16 §: Vastaavan terveyskeskuslääkärin on, mikäli se yleisvaarallisen tartuntataudin leviämiseksi on tarpeen, annettava tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimusta ja muita varotoimenpiteitä koskevia määräyksiä sekä ohjattava tautiin sairastunut asianmukaiseen hoitoon. Mikäli yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida estää 1 momentissa mainituin toimenpitein, terveyslautakunta voi määrät tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn henkilön olemaan poissa ansiotyöstään yhtäjaksoisesti enintään kuuden kuukauden ajan. Terveyslautakunta voi vastaavasti määrätä myös alle 16-vuotiaan lapsen olemaan poissa päivähoitopaikasta tai oppilaitoksesta yhtäjaksoisesti enintään kuuden kuukauden ajan. Lääninoikeus voi terveyslautakunnan esityksestä määrätä 2 ja 3 momentissa säädettyä aikaa jatkettavaksi enintään kuudella kuukaudella kerrallaan. 17 §: Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastunut tai sairastuneeksi epäilty voidaan eristää sairaanhoitolaitokseen: (1) jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen; ja (2) jos taudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä tai henkilö ei voi taikka halua alistua muihin taudin leviämisen estämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneelle voidaan
eristämispaikassa antaa taudin leviämisen estämiseksi välttämätön
hoito hänen tahdostaan riippumatta. 18 §: Terveyslautakunta voi määrätä henkilön eristettäväksi enintään kahdeksi kuukaudeksi. Kiireellisessä tapauksessa vastaava terveyskeskuslääkäri voi päättää eristämisestä. Päätös on heti alistettava terveyslautakunnan vahvistettavaksi. Lääninoikeus voi terveyslautakunnan esityksestä määrätä eristystä jatkettavaksi enintään kolmella kuukaudella, milloin 17 §:ssä mainitut eristämisen edellytykset ovat olemassa 1 momentissa tarkoitetun eristämisajan päättyessä. 19 §: Eristäminen on lopetettava heti, kun 17 §:n mukaisia eristämisen edellytyksiä ei enää ole. Edellä 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun hoidon antamisesta ja eristämisen lopettamisesta päättää vastaava terveyskeskuslääkäri tai sairaalan asianomainen ylilääkäri. 21 §: Tässä laissa tarkoitetut viranomaisten päätökset voidaan panna täytäntöön heti alistuksesta tai muutoksenhausta huolimatta. 22 §: Jokaisen on noudatettava tässä laissa tarkoitettujen viranomaisten toimivaltansa rajoissa tartuntataudin leviämisen estämiseksi tämän lain nojalla antamia määräyksiä. Yleisvaaralliseen ja ilmoitettavaan tartuntatautiin sairastunut ja sairastuneeksi epäilty on velvollinen tiedusteltaessa ilmoittamaan hoitavalle lääkärille käsityksensä todennäköisesti tartunnan kulusta. 23 § Lääkärin ja hammaslääkärin tulee tehdä ilmoitus epäilemästään tai toteamastaan yleisvaarallisesta ja ilmoitettavasta tartuntatautitapauksesta (tartuntatauti-ilmoitus) asianomaiselle terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin vastaavalle lääkärille. Edellä 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun laboratorion tulee tehdä tartuntatauti-ilmoitus sairaanhoitopiirin vastaavalle lääkärille. Sairaanhoitopiiri ilmoittaa saamansa tiedot edelleen kansanterveyslaitokselle. Sosiaali- ja terveysministeriö määrää tarkemmin ilmoittamisesta. (STM on 1997 määrännyt, että laboratorion ilmoitukset tehdään toistaiseksi suoraan kansanterveyslaitokselle) 26 §: Tämän lain mukaisista palveluista voidaan periä maksuja siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/92) (linkki Finlex:iin) säädetään. 27 §: Henkilöllä, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään tai eristettäväksi, on oikeus saada päivärahaa siten kuin sairausvakuutuslaissa (364/63) päivärahasta säädetään. Sama oikeus on lapsen huoltajalla, jos alle 16-vuotias lapsi on edellä mainitusta syystä määrätty pidettäväksi kotona ja huoltaja tämän vuoksi on estynyt tekemästä työtään. Henkilöllä on 1 momentissa tarkoitetun päivärahan lisäksi oikeus saada siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään korvausta hänelle aiheutuneesta ansion menetyksestä. Jos 1 momentissa tarkoitettu korvaus on sairausvakuutuslain 28 §:n 1 ja 2 momentin nojalla suoritettu työnantajalle eikä korvaus peitä työnantajan siltä ajalta suorittamaa palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta, jonka työstä poissaolo tai eristäminen on kestänyt, työnantajalla on oikeus saada myös puuttuvalta osalta korvaus siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään. Milloin henkilö on jouduttu eristämään hänen kieltäydyttyään alistumasta muihin taudin leviämisen estämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, ei hänelle suoriteta 2 momentissa tarkoitettua korvausta. 28 §: Omistajalla on oikeus saada asianomaiselta kunnalta korvaus esineestä, joka tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi on viranomaisen määräyksestä hävitetty tai käsitelty siten, että se on pilaantunut tai vahingoittunut. Korvauksena suoritetaan esineen arvo taikka arvonalennus. Korvausta ei suoriteta esineestä, jonka arvonalennus on vähäinen, ellei korvauksen suorittamiseen ole erityisen painavia syitä. Edellä 27 §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä on oikeus saada asianomaiselta kunnalta korvaus sellaisesta taloudellisesta vahingosta, jota hän ei ole kyennyt välttämään toimenpitein, joita häneltä on voitu kohtuudella edellyttää, jo jota ei korvata sanotun pykälän nojalla. 37 §: Rikoslaki (39/1889) 44 luvun 2 §:ssä: Joka tahallaan tai huolimattomuudesta (1) jättää noudattamatta hänelle tartuntataudin leviämisen estämiseksi annettuja määräyksiä, (2) jättää laitokseen eristettynä noudattamatta laitoksen järjestyssääntöjä tai (3) rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, ja siten aiheuttaa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen vaaran, on tuomittava tartuntavaaran aiheuttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. 39 §: Milloin terveyslautakunta toteaa, että yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida muulla tavoin tehokkaasti estää, poliisin on annettava terveyslautakunnan pyynnöstä virka-apua 22 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden toteuttamiseksi. |