Rokottamalla aikaansaadut muistisolut aktivoituvat, kun taudinaiheuttaja yrittää tunkeutua elimistöön. Muistisolut tuottavat
nopeasti elimistöä suojaavia vasta-aineita. Jo 1950–luvulla
influenssarokotuksen osoitettiin tuottavan vasta-aineita paitsi itse annettua
rokotevirusta vastaan myös aiemmin kohdattua, erilaista ja jo kadonnutta
virusmuotoa vastaan. Tämä on tarkoituksenmukaista, koska näin
rokotevirusten päivittämiseen perustuva
rokotusstrategia on mahdollinen. Nykyisillä rokotteilla voidaan ylläpitää
immuniteettia ihmisen viruksina kadonneita influenssavirusten muotoja vastaan.
Voi olla haitallista, jos rokotteen
synnyttämä sekalainen vaste aikaisempia
influenssaviruksia vastaan häiritsee vasta-aineiden muodostumista nyt
annettavaa, ajankohtaista virusta vastaan. Ei ole tutkittu, miten
immunologisen muistin toimintaan vaikuttaa se, jos lapsuudessa
ensimmäinen kokemus influenssaviruksesta saadaan rokotteesta eikä itse
taudista. On
mahdollista, että uusintarokotukset eivät tällöin vahvistakaan
puolustusta vanhoja virusmuotoja kohtaan yhtä hyvin. Tämä ei kuitenkaan
ole este
rokotukselle.