Kausi-influenssarokotteen antama suoja kestää noin vuoden verran. Näin on myös silloin, kun rokotteen viruskannat pysyvät samana. Viime talvena otettu rokote ei siis välttämättä suojaa tulossa olevalta kausi-influenssalta.
Kansalliseen rokotusohjelman kausi-influenssarokotteita on käytetty jo 1970-luvulta lähtien. Niissä ei ole säilytysaineita eikä tehosteainetta (adjuvanttia) kuten Pandemrix-rokotteessa oli. Erityisesti pandemiarokotteen tehosteaineen on arveltu myötävaikuttaneen narkolepsian puhkeamiseen lapsilla ja nuorilla.
Pandemrix-rokote antoi suojaa vain yhtä influenssavirusta vastaan. Kausi-influenssarokote sen sijaan antaa suojaa kolmea eri influenssavirusta vastaan. Yksi näistä viruksista on sikainfluenssa H1N1, joka kiertää yhä maapalloa ja on vaarallinen niille, joilla ei ole suojaa H1N1-virusta kohtaan.
Todennäköisesti ei. Yhdenkään narkolepsiatapauksen ei tiedetä puhjenneen kausi-influenssarokotuksen vuoksi. Pandemrix-rokotteessa oli samaa H1N1-viruskantaa kuin nyt käytettävissä kausi-influenssarokotteissa. Suomalaistutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että sen paremmin elävä H1N1-virus kuin Pandemrix-rokotteen H1N1-osakaan ei aiheuttanut narkolepsiaa. Sen sijaan Pandemrix-rokotteessa käytetyllä tehosteaineella saattoi olla merkitystä. Kausi-influenssarokotteissa ei tehosteainetta ole.
Rokote kannattaa ottaa ennen influenssakauden alkua, mielellään marras-joulukuussa. Rokotuksen voi kuitenkin hakea vuodenvaihteen jälkeenkin. Influenssaepidemian aikanakaan rokottamisesta ei ole haittaa. Rokotteen antaman suojan kehittymiseen menee kuitenkin pari viikkoa. Jos on jo saanut influenssatartunnan, rokote ei enää ennätä estää sairastumista.
Kausi-influenssarokotteet eivät sisällä kokonaisia, eläviä viruksia, ainoastaan pieniä influenssaviruksen osasia. Ne eivät voi aiheuttaa influenssaa.
Kausi-influenssarokote on turvallinen. Kaikilla rokotteilla voi olla haittavaikutuksia, mutta niitä esiintyy vain pienellä osalla rokotetuista. Influenssarokotuksen jälkeen rokotuskohta saattaa punoittaa ja aristaa. Joskus rokotetuille tulee lihas- ja nivelkipua, päänsärkyä tai lämpöä. Nämä oireet menevät ohi parissa päivässä ja voit hoitaa niitä kuume- ja kipulääkkeillä. Muut haittavaikutukset ovat harvinaisia.
Kansallisen rokotusohjelman kausi-influenssarokotetta on valmistettu samalla menetelmällä jo 70-luvulta lähtien. Rokotteita on käytetty miljoonia annoksia. Vakavia haittoja on ilmennyt vain harvoin.
Kansallisen rokotusohjelman kausi-influenssarokotteissa ei ole tehosteainetta eikä säilytysaineita.
Rokotetta ei tule antaa, jos rokotettavalle on kausi-influenssarokotteen antamisen jälkeen ilmaantunut henkeä uhkaava, anafylaktinen reaktio, jolle ei ole todettu muuta syytä.
Formaldehydistä aiemmin todennetusti anafylaktisen reaktion saaneelle rokotetta ei pääsääntöisesti tule antaa. Todelliset välittömät allergiset reaktiot formaldehydille ovat erittäin harvinaisia. Formaldehydiallergia ilmenee yleensä viivästyneenä paikallisena ärsytysoireena iholla, mikä ei lisää riskiä saada anafylaktinen reaktio rokotuksen yhteydessä.
Kuumeisen infektion aikana ei tule rokottaa vaan rokotusta siirretään, kunnes potilas on toipunut.
Kanamunalle allerginen voidaan useimmiten rokottaa aivan normaalisti. Valtaosalle heistä ei tule oireita hedelmöitetyissä kananmunissa valmistetuista rokotteista. Esimerkiksi pikkulapsi, joka saa iho- ja suolioireita kananmunasta, voidaan rokottaa ilman erityistoimenpiteitä. Etukäteen altistaminen tai testaaminen on tarpeetonta, vaikka lapsi ei olisi koskaan syönyt kananmunaa.
Mikäli riski sairastua vakavaan tautiin on korkea, voidaan rokote uusimman tutkimustiedon valossa antaa yksilöllisen harkinnan perusteella myös niille kanamunalle allergisille, jotka ovat kananmunaa syötyään saaneet anafylaktisen reaktion. Kausi-influenssarokotetta suositellaan kaikille niille, joilla on riski saada vakava influenssa tai siihen liittyvä vaikea komplikaatio. Tällöin rokotus annetaan sairaalan poliklinikalla ja huolehditaan riittävästä seuranta-ajasta.
Tarkemmat ohjeet kananmunalle allergisen rokottamisesta (Rokottajan käsikirja)
Influenssarokotteen teho vaihtelee eri vuosina. Teho riippuu mm. siitä,
Influenssarokote saa terveillä henkilöillä aikaan paremman vasta-ainetuotannon kuin kroonisia sairauksia potevilla. Työikäisillä rokotteen antama suoja oireista influenssaa vastaan vaihtelee 70 - 90 %, jos rokotevirukset vastaavat väestössä kiertäviä epideemisiä influenssaviruksia. Iän myötä rokotteen teho heikkenee. Riskiryhmiin kuuluvilla ja 65 vuotta täyttäneillä rokottamisen on osoitettu vähentävän influenssasta johtuvia sairaalahoitoja keskimäärin 40-70 % ja kuolleisuutta 50-70 %. Rokotettujen influenssaan sairastuneiden oireet ovat yleensä lievempiä kuin rokottamattomien.
Influenssarokotteen antama suoja vaihtelee epidemiakaudesta toiseen. Teho riippuu siitä, miten hyvin rokotevirukset vastaavat kiertäviä epidemiaviruksia, millainen on rokotettavien henkilöiden vanhoihin influenssaviruskohtaamisiin perustava perusimmuniteetti ja miten voimakas altistus tartunnalle on nyt kyseessä. Rokotettukin voi joskus saada influenssan, mutta hänen oireensa ovat yleensä lievempiä kuin rokottamattomien.
Jos rokotettava henkilö on jo saanut influenssatartunnan, rokotus ei ehdi tehota. Suoja muodostuu kahden viikon aikana rokotuksen jälkeen. Tavallista vaikeampaa tautia rokottamisen takia ei ole odotettavissa.
Influenssarokotuksesta on hyötyä myös ilmaisrokotusten kohderyhmiin kuulumattomille.
Vaikka yleiset terveiden alle 65-vuotiaiden influenssarokotukset eivät ole kansanterveydellisesti perusteltuja, turvallinen influenssarokotus voi yksilötasolla olla hyvinkin hyödyllinen tietyissä elämäntilanteissa. Työterveyshuolto voi arvioida työntekijöiden influenssariskiä ja antaa ohjeita influenssarokotuksista. Jotkut työnantajat kustantavat henkilökunnalleen influenssarokotteen. Terveet työikäiset voivat lääkärin reseptillä hankkia apteekista influenssarokotteen.
Vuodeosasto- ja laitospotilailla on oikeus maksuttomaan rokotukseen, jos he ovat täyttäneet 65 vuotta tai kuuluvat lääketieteelliseen riskiryhmään. Rokotusten antaminen ei ole aiheellista, jos henkilön yleistilanteen, esimerkiksi laitoshoitoa vaativan dementian tai nopeasti kuolemaan johtavan pahanlaatuisen sairauden vuoksi on päätetty siirtyä terminaalihoitoon. Rokotusta ei myöskään anneta tapauksissa, joissa esimerkiksi laitoshoitopotilaiden keuhkokuumetta ei hoidettaisi mikrobilääkkeillä.
Maksuttoman rokotteen antamisesta voi yleensä päättää rokotuksen antava terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja. Epäselvissä tapauksissa päätöksen tekee hoitava lääkäri. Laitoshoitopotilaan omat ja hänen omaistensa toiveet influenssarokotuksen antamisesta tulee luonnollisesti ottaa päätöksenteossa huomioon.
Influenssaa esiintyy tropiikissa läpi vuoden, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla enimmäkseen huhti-syyskuussa. Riskiryhmiin kuuluvien matkailijoiden on ennen lähtöään kaukomaille syytä tarkistaa, että he ovat saaneet influenssarokotteen. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön kunakin vuonna erikseen suosittelemaa rokotetta saa Suomesta vain syyskuusta seuraavan vuoden kevääseen. Terveet työikäiset voivat hankkia influenssarokotteen apteekista lääkärin reseptillä Myös työterveyshuolto voi arvioida työntekijöiden influenssariskiä ja antaa ohjeita influenssarokotuksista.
Rokotus on paras ja käytännössä ainoa keino ehkäistä influenssaa. Hoitava lääkäri voi harkita lääkehoitoa influenssan ennaltaehkäisyyn tai hoitoon silloin, kun influenssarokotteen antaminen korkean riskin henkilölle ei ole vasta-aiheiden vuoksi mahdollista tai sitä ei ole ennätetty antaa ennen influenssaan sairastumista.
Influenssavirusta hengitysteistään erittävä ihminen voi tartuttaa sen toiseen ihmiseen. Virus leviää joko pisaratartuntana hengitysilman kautta tai käsien kuljettamana. Influenssavirus ei aiheuta terveellä ihmisellä pitempiaikaista oireetonta kantajuutta, joten tartunta saadaan yleensä oireiselta henkilöltä.
Aikuinen voi alkaa erittää influenssavirusta jo 24 - 48 tuntia ennen oireiden alkamista, ja eritys kestää kaikkiaan keskimäärin 6 päivää. Influenssan voi myös sairastaa varsin vähäisin oirein tai jopa ilman oireita, mutta etenkin jälkimmäisessä tapauksessa tartuttavuus tuskin on kovin merkittävää. Ei siis ole mahdotonta saada influenssavirustartuntaa oireettomalta ihmiseltä, mutta ylivoimaisesti merkittävin tartunnanlähde ovat oireiseen influenssaan sairastuneet.
Kyllä. Esimerkiksi kansallisen rokotusohjelman Influvac®- ja Fluarix®-rokotteet eivät sisällä tiomersaalia.
Rokotteen voi antaa. Neomysiini- ja gentamysiinijäämät ovat rokotteissa niin vähäisiä, ettei niillä ole käytännön merkitystä iho-oireisille allergikolle. Rokotteen anto on vasta-aiheinen ainoastaan niissä tapauksissa, joissa henkilö on saanut anafylaktisen reaktion neomysiinistä tai gentamysiinistä.
Ei tarvitse. Tiedot tallennetaan rokotuskunnan potilastietojärjestelmiin, josta ne voidaan automaattisesti poimia.
Influenssarokotteen voi lääkärin kirjoittamalla reseptillä ostaa apteekista. Rokotteen hinta on n. 11 euroa.