Tartuntatautiasetuksessa (786/1986) infektiopotilaita hoitavalla henkilökunnalla tarkoitetaan niitä suorassa potilaskontaktissa olevia henkilöitä, jotka todennäköisesti tulevat epidemia-aikana hoitamaan tartuttavassa vaiheessa olevia influenssapotilaita.
Infektiolle alttiiden potilaiden hoitoon osallistuvan henkilökunnan rokottamisella pyritään välillisesti suojaamaan heidän hoitamiaan potilaita. Asetus edellyttää, että ensisijassa rokotettava henkilöstö osallistuu potilaiden välittömään hoitoon. Tällaista hoitoa ei ole esimerkiksi lasten hoitaminen päiväkodissa tai terveiden vanhusten avustaminen, vaikka hoidettavilla ajoittain toki ilmeneekin infektio-oireita.
On myös muistettava, että lääkinnälliseen potilastyöhön osallistuvan henkilökunnan lisäksi rokotuksin tulisi suojata mm. ruokahuollon ja siivouksen välittömästi potilaskontaktissa oleva henkilökunta laitoksissa.
Rokotuksin ensisijassa suojattavilla ei tarkoiteta esimerkiksi potilastyöhön osallistumatonta henkilöstöä, elektiivistä kirurgiaa tekevää leikkaussalihenkilökuntaa, päiväkotien henkilökuntaa tai mielenterveyspuolen henkilökuntaa. On toki mahdollista, että influenssapotilas päätyy myös tällaisen henkilökunnan pariin, mutta infektiopotilaiden hoitaminen ei kuulu varsinaisesti heille.
Lisäksi on huomioitava, että tälle pandemialle on tyypillistä vanhusväestön alhainen sairastuvuus, jonka vuoksi
vanhainkotien henkilökunta ei kuulu ensisijassa rokotettaviin. Terveyden ja sosiaalihuollon kaikkien ryhmien yksioikoinen priorisoiminen esimerkiksi erittäin vaikeahoitoista vanhusta kotona hoitavan, vaikeasti korvattavan omaishoitajan ohi ei ole perusteltavissa.