Liikunta ylläpitää fyysistä ja henkistä terveyttä samalla tapaa kuin laadukas ravitsemus. Liikunta vähentää ennenaikaista kuolleisuutta. Se ylläpitää ja kehittää fyysistä kuntoa ja toimintakykyä ikääntyessä. Lista sairauksista, joita liikunta ehkäisee, on pitkä. Liikkuvalla on pienempi todennäköisyys sairastua muun muassa masennukseen, osteoporoosiin ja kaatumisesta johtuviin luunmurtumiin, metaboliseen oireyhtymään ja kakkostyypin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, veritulppaan, verenpaine-, sepelvaltimotautiin tai aivohalvaukseen sekä paksusuolisyöpään. Liikunta ehkäisee ja hoitaa samalla useita sydäntautien riskitekijöitä kuten kohonnutta verenpainetta, kolesterolia tai verensokeriarvoja. Yleinen elämänlaatu paranee liikkuessa psyykkisen hyvinvoinnin ja paremman terveyden myötä
Liian moni suomalainen harrastaa epäterveellisen vähän liikuntaa. Arvioiden mukaan lapsista ja nuorista taas noin kolmannes, työikäisistä yli kaksi kolmannesta ja eläkeläisistä noin puolet liikkuu terveyden näkökulmasta riittämättömästi. Koko väestön tasolla siis noin joka kymmenes liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Riittävän liikunnan määrä ilmeisesti kuitenkin kasvaa ikääntymisen myötä, mutta muuttuu kevyemmäksi ja rauhallisemmaksi. Naiset harrastavat jonkin verran enemmän liikuntaa kuin miehet, johtuen mahdollisesti naisten aktiivisemmasta työmatkaliikunnasta. Suomalaisten fyysisen liikkuvuuden arvioiminen ei ole kuitenkaan ole yksiselitteistä, koska eri tutkimukset ovat antaneet asiasta erilaisia tuloksia.
Aikuisten vapaa-ajan liikuntaharrastus on yleistynyt viimeisten 30 vuoden aikana, mutta työmatkojen ja työhön liittyvän liikunnan määrä on laskenut. Muutokset johtuvat osin teknologisesta murroksesta, jossa koneet ovat korvanneet ihmisen lihastyön työssä ja matkoilla. Toisaalta lisääntynyt vapaa-aika on luonut uusia mahdollisuuksia liikkumiselle. Arkiliikunnan väheneminen ja ravinnon energiapitoisuuden nousu ovat yhteydessä suomalaisten ylipainoisuuden yleistymiseen. Siten arkiliikunta ja siihen kannustaminen ovat painonhallinnan ja terveyden edistämisen näkökulmasta erityisen tärkeää.
Terveyden kannalta riittävä liikunta-aktiivisuus jakautuu epätasaisesti eri väestöryhmien mukaan. Tiedetään, että koulutuksen, tulotason tai ammatin mukaisessa alhaisessa sosioekonominen asemassa olevat liikkuvat terveyden kannalta riittämättömästi. On osoitteita siitä, että kevyt liikunta esim. kävely ja pyöräily ovat yhtä yleisiä kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä, mutta korkeasti koulutetut harrastavat matalasti koulutettuja yleisimmin kuntoliikuntaa.
Lisääntynyt vapaa-ajan liikunta ei siis ole täysin kyennyt korvaamaan vähentynyttä ruumiillisesti vaativaa työtä. Tämä näkyy myös siinä että kaikki sosioekonomiset ryhmät ovat lihoneet viimeisen 25-vuoden aikana huolimatta lisääntyneestä vapaa-ajan liikunnasta. Lisäksi näyttää myös siltä, että sosioekonomiset erot vapaa-ajan liikunnassa ja työmatkaliikunnassa ovat säilyneet lähes samoina viimeisten 25-vuoden aikana. Raskasta työtä tekevät ja matalan tulotason omaavat ovat edelleen niitä useimmin niitä jotka harvemmin liikkuvan terveytensä kannalta riittävästi. Vähän kuitenkin vielä tiedetään mistä nämä liikunta-aktiivisuuden erot liikunnassa johtuvat ja miten työaikainen liikunta ja eri vapaa-ajan liikunnan muodot vaihtelevat sosioekonomisissa ryhmissä sekä mitä muutoksia niissä tapahtuu eri elämän vaiheissa.
Alle kouluikäisen lapsen tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä ja tätä vanhemman lapsen päivään tulisi sisältyä 1-2 tuntia fyysistä aktiivisuutta. Liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista ikä huomioiden ja tapahtua erilaisissa ympäristöissä että se kehittäisi myös motorisia taitoja.
Aikuisilla kevyempikin liikunta ylläpitää terveyttä, kunhan se on päivittäistä, kestää vähintään puoli tuntia ja aiheuttaa kevyesti hengästymistä ja hikoilua. Vanhemmilla aikuisilla suositukset ovat lähes samankaltaiset, mutta liikunnan intensiteetti on matalampi. Vanhemmilla aikuisilla tärkeässä asemassa on myös notkeuden ylläpito ja tasapainoharjoittelu.
Kevyempi liikunta voi hyvin koostua esimerkiksi kävelystä, puutarhatöistä, lumen luomisesta, tanssista ja siivouksesta. Päivittäisen puolen tunnin annoksen voi koota lyhyemmistä 10 minuutin pätkistä. Kevyemmän liikunnan oheen suositellaan raskastehoisempaa liikuntaa lihaskunnon ja hapenottokyvyn kehittämiseksi. Raskaampaa liikuntaa tulisi olla vähintään 20 minuuttia ainakin kolmena päivänä viikossa. Painonhallinnan näkökulmasta liikuntaa tarvitaan taas tunti päivässä.
Suosituksia perustuvat vähimmäisvaatimuksiin terveille ihmisille, joten liikkumalla suosituksia enemmän saadaan suurempi terveyshyöty. On myös huomioitava erot henkilökohtaisessa lähtötasossa. Toiselle voi alkuvaiheessa riittää vähäisempi liikunta ylläpitämään tai jopa kohottamaan kuntoa, kun taas toinen tarvitsee enemmän liikuntaa.
Liikunta-aktiivisuuden lisääntyessä terveysetujen lisäksi kasvavat myös liikuntaan liittyvät riskit, kuten tapaturmat ja vammat. On muistettava liikunnan lisäksi keho tarvitsee myös lepoa, jolloin elimistö palautuu liikunnan aiheuttamasta rasituksesta. Erityisesti liikunnan riskit on huomioitava erityisesti myös silloin, kun aikaisemmin täysin inaktiivista tai jonkin sairauden takia kannustetaan lisäämään liikunta-aktiivisuutta.
Suomessa liikuntatapaturmista kaksi kolmasosaa tapahtuu miehillä ja ne liittyvät jääkiekkoon, sählyyn tai jalkapalloon. Naisilla eniten liikuntatapaturmia on sattunut lenkkeillessä. Tapaturman vaara on kuitenkin suhteellisen alhainen kun verrataan työmatka-, harraste- ja muuta hyötyliikuntaa kunto- ja kilpaurheiluun. Vapaa-ajan liikunnan lisääntyessä ja suomalaisten suosiessa kevyitä liikuntamuotoja on tärkeää että liikuntatapaturmiin kiinnitetään enemmän huomiota ja niitä pyritään ehkäisemään.
Vapaa-ajan liikunnan trendit koko väestössä, Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimuksen perusraportti 2006:
Vapaa-ajan liikunnan, työn ruumiillinen rasittavuuden, työmatkaliikunnan esiintyvyys ja fyysinen kunto koko väestössä, Kansallinen FINRISKI 2002 tutkimus, taulukkoraportti 2003:
Vapaa-ajan liikunta ja työmatkaliikunta 18–29-vuotiailla nuorilla, Terveys 2000 -tutkimus, Nuorten tutkimuksen perusraportti 2005:
Terveysliikunta 30+ väestössä, Terveys 2000 -tutkimuksen perusraportti 2002:
Liikunnan väestöryhmittäiset erot , Elintavat ja niiden väestöryhmittäiset erot Suomessa -raportti 2007:
Tietoa liikuntatapaturmista ja niiden ehkäisemisestä
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan terveysliikuntasuositus on hyvä suomalainen suositus, joka korostaa paitsi säännöllisen liikunnan myös terveellisen ruokavalion merkitystä terveydelle. Aikuisille suositellaan vähintään 30 minuuttia kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa tai raskasta fyysistä aktiivisuutta jonka energiakulutus vastaa noin 630 kJ (150 kcal). Liikunnan tulisi olla perusaineenvaihdunnan ja kevyen työn vaatiman kulutuksen lisänä. Lapsille suositellaan mahdollisimman monipuolista liikuntaan vähintään tunti päivässä, mutta mielellään enemmän. Suosituksia runsaammasta liikunnasta saadaan enemmän terveyshyötyjä.
STM:n Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset antavat aikaisempaa yksityiskohtaisemmat suositukset siitä miten alle kouluikäisten lasten kasvua, kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tulisi tukea liikunnan ja leikin avulla. Alle kouluikäiselle lapsen päivään tulisi kuulua vähintään 2 tuntia reipasta liikuntaa ja sen tulisi olla monipuolista. Ympäristön pitäisi olla liikuntaan houkutteleva ja siitä tulisi poistaa liikuntaa mahdollisesti haittaavat tai vaarantavat esteet. Motorisia taitoja tulisi myös saada harjoitella vaihtelevissa ympäristöissä. Liikunnan perusvälineet pitäisi olla runsaasti ja niiden tulisi olla omaehtoisesti lasten käytettävissä. Varhaiskasvatushenkilöstön tulisi olla aktiivisesti yhteistyössä myös lasten vanhempien kanssa.
Nuoren Suomen fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille käsittelee liikunnan mahdollisuuksia kouluikäisten nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Fyysisen aktiivisuuden suosituksien mukaan kouluikäisten lasten ja nuorten päivään tulisi sisältyä vähintään 1–2 tuntia monipuolista liikuntaa ikä huomioiden. Viihdemedian ääressä saisi viettää korkeintaan 2 tuntia päivässä. Oppaassa kuvataan perussuositusten lisäksi miten päättäjät, koulut ja vanhemmat voivat tukea monipuolisen liikunnan toteutumista.
UKK-instituutin liikuntapiirakka suosittelee päivittäisen arkiliikunnan ohella parin kolmen tunnin viikoittaista hikiliikuntaa kestävyyden ja lihaskunnon ylläpitämiseksi.
American Heart Association:in ja American College of Sports Medicine:n liikuntasuositukset terveille aikuisille ja vanhemmilla aikuisille, suositusten mukaan terveen aikuisen tulisi harrastaa kevyttä liikuntaa esim. kävelyä vähintään 30 minuuttia viidesti viikossa tai vähintään 20 min raskaampaan liikunta esim. juoksua kahdesti viikossa. Viikko-ohjelmaan tulisi sisällyttää lihaskuntoa ja kestävyyttä ylläpitävää ja kohottaa harjoittelua kahdesti viikossa. Vanhemmille aikuisille suositukset ovat samanlaiset, mutta liikunnan intensiteetti alhaisempi. Lisäksi vanhempien aikuisten tulisi sisällyttää liikuntaohjelmaansa myös notkeuden ylläpitoa ja tasapainoharjoittelua. Vanhemmilla aikuisilla erittäin tärkeää on myös huomioida liikunnan mahdolliset riskit esim. sairaudet. Molemmat suositukset ovat perustuvat vähimmäisvaatimuksiin ja terveyshyödyt ovat suuremmat jos liikunta-aktiivisuus ylittää suositukset.
Liikuntaresepti voi auttaa asiakkaiden ohjaamisessa kohti terveempiä elämäntapoja. Lääkärit ja muu terveydenhuoltohenkilöstö voivat käyttää liikkumisreseptiä kannustaessaan asiakasta liikkumaan. Suomalaiset suhtautuvat tutkimuksen mukaan myönteisesti liikkumisreseptiin ja jopa puolet heistä kuulisi lääkäriltä enemmän liikunnan merkityksestä sairauksien ehkäisyssä.
STM:n Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus – katsaus kuvaa terveyden kannalta riittävästi liikkuvia suomalaisia 2000-luvulla ja liikunnassa tapahtuneita muutoksia sekä terveysliikunnan edistämiseksi vaadittavia toimenpiteitä valtionhallinnossa.
Kansallinen liikuntaohjelma pyrkii tukemaan kansalaisten liikunta- ja terveysvalintoja sekä edistämään hyvinvointia. Ohjelman tavoitteena on mm. riittämättömästi liikkuvien tukeminen, liikuntatoiminnan edistäminen, liikuntamahdollisuuksien lisääminen niin päiväkodeissa kuin kouluissa, ja yhteistyön edistäminen eri hallinnonaloilla.