Vanhusten ravinnon tarve

Hyvän ravitsemuksen tavoitteena on turvata riittävä energian ja ravintoaineiden saanti. Iäkkäiden ravinnon tarve ei juurikaan poikkea nuorempien ravinnon tarpeesta. Arvio energian tarpeesta on vanhuksilla kuitenkin selvästi pienempi työikäisiin verrattuna - ja tarve vähenee edelleen iän myötä. Ravintoaineiden tarve pysyy kuitenkin ennallaan tai saattaa jopa nousta.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa energiantarpeen viitearvot esitetään erikseen 61–74-vuotiaille ja 75 vuotta täyttäneille (taulukko Energiantarpeen viitearvot). Myös ravintoainekohtaiset suositukset vitamiinien ja kivennäisaineiden saannista annetaan erikseen 60-74-vuotiaille ja yli 75-vuotiaille (taulukko Ravintoaineiden saantisuositus). Sen sijaan suositus energian saannin jakautumisesta energiaravintoaineiden kesken pätee niin työ- kuin eläkeikäisillekin (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005).

Jos vanhuksen (yli 75-vuotiaat tai tilanteen mukaan myös nuoremmat) syöminen on jostain syystä niukkaa (sairaus, toipilasaika, ruokahaluttomuus) tai vanhus laihtuu, on tärkeää ensisijaisesti turvata energiantarve. Tämä tapahtuu lisäämällä helposti syötäviä (mieli)ruokia ruokavalioon, lisäämällä ruokavalion rasvapitoisuutta ja käyttämällä täydennysravintovalmisteita. Ruokavalion proteiinin riittävyys kannattaa samalla tarkistaa.

  •   Vältä tahatonta laihtumista.
  • Säännöllinen painonseuranta on tärkeää: jos paino pysyy, on energiansaanti riittävää.
  • Tarkista silti ravintoaineiden riittävyys.

Energiantarpeen viitearvot

Kevyt työ, säännöllinen liikunta Kevyt työ, ei säännöllistä liikuntaa
Miehet
61-74 -vuotiaat 12,0 9,3
>75 -vuotiaat 10,8 8,4
Naiset
61-74 -vuotiaat 9,5
7,4
>75 -vuotiaat 9,3
7,1

Yli 60-vuotiaiden energian tarpeen viitearvot, keskimäärin MJ/päivä. Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005


Ravintoaineiden saantisuositus

Naiset Miehet
Hiilihydraatit, E% 50-60 50-60
Kuitu, g 25-35 25-35
Rasva, E% noin 30 noin 30
Kova rasva, E% noin 10 noin 10
Proteiini, E% 10-15 10-15
A-vitamiini, RE ug* 700
900
D-vitamiini, ug 10 10
E-vitamiini, alfa-TE mg** 8
10
Tiamiini, mg 1,0 1,3***
Riboflaviini, mg 1,2 1,5****
Niasiini, NE mg***** 14 17******
B6-vitamiini, mg 1,2 1,6
Folaatit, ug 300 300
B12-vitamiini, ug 2,0 2,0
C-vitamiini, mg 75
75
Rauta, mg 9
9
Sinkki, mg 7 9
Jodi, ug 150 150
Seleeni, ug 40
50
Kalsium, mg 800******* 800*******
Fosfori, mg 600 600
Kalium, g 3,1 3,5
Magnesium, mg 280 350
* RE (Retinoliekvivalentti) = 1 ug retinolia tai 12 ug beeta-karoteenia
** TE (Tokoferoliekvivalentti) = 1 mg alfa-tokoferolia
*** Tiamiinin saantisuositus yli 75-vuotiaille miehille 1,2 mg/päivä
**** Riboflaviinin saantisuositus yli 75-vuotiaille miehille on 1,3 mg/päivä
***** NE = Niasiiniekvivalentti = 1 mg niasiinia tai 60 mg tryptofaania
****** Niasiinin saantisuositus yli 75-vuotiaille miehille on 15 ja naisille 13 NE/päivä
******* 500-1000 mg kalsiumlisä saattaa jossain määrin vähentää iän mukanaan tuomaa luukatoa

Ravintoaineiden suositeltava saanti päivässä yli 60-vuotiaille. Lähde: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2005 


D-vitamiinivalmisteiden käyttö

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee D-vitamiinivalmistetta (10 mikrogrammaa/vrk) kaikille yli 61-vuotiaille loka–maaliskuun välisenä aikana. Laitoshoidossa tai kotisairaanhoidon piirissä oleville, ulkona liikkumattomille vanhuksille käyttöä suositellaan ympärivuotisesti. Tätä suurempiin D-vitamiinin suosituksiin ollaan siirtymässä kansainvälisten ja kansallisten tutkimusten perusteella: murtumien ehkäisemiseksi suositellaan D-vitamiinivalmistetta 20 mikrogrammaa vuorokaudessa.


Lähteet:

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Edita Publishing Oy. www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta 

Iäkkäiden henkilöiden kaatumistapaturmat – Opas kaatumisten ja murtuminen ehkäisyyn. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 29/2007.

Korpela K, Valsta L, Pietinen P. Iäkkäiden suomalaisten ravinto. Suomen lääkärilehti 1999;33:4075-4082.