Suomen tupakkalainsäädännön keskeisenä tavoitteena on vähentää tupakointia ja tupakasta johtuvia terveyshaittoja. Lailla halutaan myös suojella uusia sukupolvia tupakalta sekä taata, ettei kukaan vastoin tahtoaan altistu tupakansavulle. Savuton hengitysilma on jokaisen suomalaisen perusoikeus.
Lain mukaan tupakalla tarkoitetaan tupakkakasvin lehdistä (nicotiana) tai sen osista valmistettua nautintoainetta. Tupakkalaki koskee savukkeita, sikareita, piipputupakkaa, irtotupakkaa, tupakkapaperia sekä nuuskaa ja purutupakkaa. Lakia sovelletaan tupakkavastikkeisiin, tupakointivälineisiin sekä tupakkajäljitelmiin.
Valtioneuvoston päätöksessä on säädetty tupakkatuotteiden haitta-aineiden enimmäismääristä. Esimerkiksi tehdasvalmisteisen savukkeen tervan suurin sallittu pitoisuus on 10 mg yhtä savuketta poltettaessa. Tupakkapakkauksessa on ilmoitettava poltettaessa syntyvien tervan ja nikotiinin määrät ISO-standardien mukaisilla menetelmillä mitattuna.
Tupakkatuotteen valmistaja tai maahantuoja vastaa tupakkatuotteiden terveysvaaroja aiheuttavien ainesosien pitoisuuksien tutkimisesta ja tutkimusmenetelmien laadusta. Valmistajan on ilmoitettava vuosittain Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle STTV:lle kaikkien tupakkatuotteiden tuotemerkki- ja tyyppikohtainen ainesosaluettelo. Enimmäismäärät mitataan koneellisesti, joten mittaus ei vastaa täysin tupakoivan henkilön saamia terva- ja nikotiinipitoisuuksia.
Tupakkalaissa kielletään tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyminen tai muu luovuttaminen 18 vuotta nuoremmalle henkilölle. Ikäraja on ehdoton. Suussa käytettävää tupakkaa ei saa elinkeinotoiminnassa tuoda maahan, myydä tai luovuttaa käyttöön, mutta käyttämistä ei ole laissa kielletty.
Elinkeinotoiminnassa myyvien tulee tarvittaessa pyytää nuorta osoittamaan ikänsä esittämällä henkilöllisyystodistus, passi tai ajokortti. Tällainen selvitys tulee pyytää aina, kun myyjä ei ole varma ostajan täysi-ikäisyydesta. Tupakkatuotteiden myyntikiellosta alle 18-vuotiaille tulee tiedottaa ilmoituksella, joka sijoitetaan jokaiseen tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipisteeseen sekä tupakkatuotteiden automaattiseen myyntilaitteeseen. Tupakkatuotteita saa myydä vain valvotuissa myyntipisteissä, ja se koskee myös automaattisia myyntilaitteita. Automaattisen myyntilaitteen sijoittamisesta ja valvonnasta vastaa sijoituspaikan omistaja, haltija, vastaava hoitaja tai tehtävään nimetty henkilö.
Tupakointi on myös kielletty pääasiassa alle 18-vuotiaille tarkoitetuilla ulkoalueilla, kuten päiväkotien ja oppilaitosten pihoilla.
Tupakan ja tupakkatuotteiden mainonta ja epäsuora mainonta on kielletty. Tämä koskee kaikkea myynninedistämistoimintaa ja kytkykauppaa. Epäsuoraa mainontaa on tupakkatuotteen myynninedistäminen muun hyödykkeen mainonnan yhteydessä. Tällainen tilanne syntyy, jos muun hyödykkeen tunnuksena käytetään tupakkatuotteen tunnusta, sen tunnistettavaa muunnosta tai mielikuvaa tupakkatuotteesta.
Mainontakielto koskee tupakkatuotteita, tupakkajäljitelmää ja tupakointivälinettä. Samoin se koskee myös muuta myynninedistämistoimintaa. Yrityskuvamainonta tai tuotemerkkien sekä logojen kautta mainostaminen ei ole myöskään sallittua.
Tupakointi on kielletty kaikissa julkisissa ja yleisissä tiloissa sekä yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa ja yleisissä tilaisuuksissa. Pääasiassa 18 vuotta nuoremmille tarkoitetuilla ulkoalueilla, kuten päiväkotien ja koulujen pihoilla ja työpaikoilla tupakointi on kielletty. Kielto koskee myös sisätiloissa järjestettäviä yleisötilaisuuksia, joihin yleisöllä on esteetön pääsy.
Työnantaja on velvollinen neuvoteltuaan asiasta työntekijöiden tai näiden edustajien kanssa kieltämään tupakoinnin tai rajoittamaan sitä. Päämääränä on, etteivät työntekijät tahattomasti altistu tupakansavulle työtiloissa tai muissa työyhteisön tiloissa. Työnantaja voi niin harkitessaan sallia tupakoinnin tähän varatussa huoneessa tai tilan osassa siten, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan niihin sisätiloihin, joissa tupakanpoltto on kielletty.
Tupakointitilaa ei ole lupa järjestää sellaisen sisätilan yhteyteen, joka on pääasiassa 18 vuotta nuorempien henkilöiden käytössä. Työnantajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta järjestää tupakointitiloja.
Ravintolan sisätiloissa tupakointi on sallittu ainoastaan tupakointiin hyväksytyssä erillisessä tupakointitilassa. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan sille alueelle, jolla tupakointi on kielletty. Ruoan ja juoman nauttiminen tupakointitilassa on kielletty. Ravintola ei lain mukaan ole velvollinen järjestämään tupakointitilaa. Tällöin tupakointi on kielletty kaikissa ravintolan sisätiloissa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus STTV ohjaa ja valvoo tupakkalain yleistä toimeenpanoa yhdessä läänihallitusten kanssa. Paikallinen valvontavastuu on kunnilla ja työsuojeluviranomaisilla. Kunnat valvovat alueellaan tupakkatuotteiden mainontaa. Työsuojeluviranomainen valvoo ympäristön savualtistuksen osalta työnantajille kuuluvien velvoitteiden noudattamista.
Tupakkatuotteita myyvällä elinkeinoharjoittajalla on velvoite valvoa tupakan myynnin rajoitusten toteutumista ja henkilöstön koulutusta. Tupakkatuotteiden myyntiä koskee niin sanottu omavalvonta. Tämä tarkoittaa, että tupakkatuotteita myyvän yrityksen on laadittava omavalvontasuunnitelma, jossa määritellään toimintojen riskikohdat sekä valvonnan toimivuus. Käytännössä omavalvonta ei ole osoittautunut täysin tehokkaaksi keinoksi puuttua esimerkiksi tupakkatuotteiden myyntiin alaikäisille.
Ympäristön tupakansavu on säädetty syöpävaaralliseksi aineeksi. Ympäristön tupakansavulle altistuvat on ilmoitettava syöpävaarallisille aineille altistuvien niin kutsuttuun ASA-rekisteriin, mikäli nämä työssään ovat tupakansavulle alttiina merkittävän osan työajastaan tai altistus on mittauksissa todettu.
Myös tupakoivat ravintolatyöntekijät ilmoitetaan rekisteriin, mikäli he altistuvat työssään ympäristön tupakansavulle. Ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia työpaikkoja. Epäselvissä tilanteissa apua saa työsuojelupiiristä. Lainrikkomuksesta seuraa työsuojelulain mukainen sakkorangaistus.
Suomen tupakkavero on eurooppalaista keskitasoa. Tupakkavero määrätään verovelvollisen ilmoittamasta tuotteen vähittäismyyntihinnasta. Savukkeista, piippu- ja savuketupakasta sekä savukkeiksi käärittävästä hienoksi leikatusta tupakasta määrätään vero lisäksi yksikköverona.
Suomessa savukkeiden veroaste on 57 %. Se muodostuu seuraavasti: 15,13 euroa/1000 kpl ja 50 % vähittäismyyntihinnasta. Sikareiden ja pikkusikareiden vero on 22 % vähittäismyyntihinnasta. Piippu- ja savuketupakan osalta vero on 3,62 euroa/kg ja 48 % vähittäismyyntihinnasta.
Savukkeiksi käärittävässä hienoksi leikatussa tupakassa vero on 3,62 euroa/kg ja 50 % vähittäismyyntihinnasta. Savukepapereissa ja muussa tupakkaa sisältävässä tuotteessa veron osuus on 60 % vähittäismyyntihinnasta. Minimiverosäännösten mukaisesti näiden tuotteiden tupakkaveron on oltava vähintään 90 % kysytyimmän hintaluokan tuotteiden verosta. Savukkeita ja savukkeiksi käärittävää hienoksi leikattua tupakkaa koskevat minimiverosäännökset, joiden mukaisesti näiden tuotteiden tupakkaveron on oltava vähintään 90 prosenttia kysytyimmän hintaluokan tuotteiden verosta.
Tupakkaveroa kannettiin 2004 600,5 miljoonaa euroa eli 8,5 miljoonaa (1,4 %) enemmän kuin edellisvuonna. Syynä oli savukkeiden ja sikareiden kulutuksen kasvu (lähde: Tullilaitos). Toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain 27 §:n 1 momentin mukaisesti valtion talousarvioon on otettava määräraha, joka vastaa vähintään 0,45 % tupakkaveron arvioidusta tuotosta.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on esittänyt korotuksia tupakkaveroon vuonna 2009 ja 2010. Korotukset olisivat suhteellisesti suurimmat irtotupakalle eli sätkälle.
Tupakkalaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/1976/19760693
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus :
www.sttv.fi
Tupakkaverkko:
www.tupakka.org