Ympäristön tupakansavu
Tupakansavulle altistuvat tupakoivien lisäksi myös tupakoimattomat henkilöt - suurin osa tahtomattaan oleskellessaan savuisessa ympäristössä. Tätä kutsutaan ympäristön tupakansavulle (secondhand smoke/environmental tobacco smoke) altistumiseksi tai passiiviseksi tupakoinniksi. Koska ympäristön tupakansavu sisältää samoja terveydelle haitallisia yhdisteitä kuin keuhkoihin hengitettävä savu, myös tupakoimattomat saattavat altistua tupakoinnista johtuville terveysriskeille. Tupakansavussa esiintyvistä yhdisteistä noin parisataa on osoitettu haitallisiksi ja nelisenkymmentä syöpävaarallisiksi.
Terveyshaitat
Ympäristön tupakansavun aiheuttamiin terveyshaittoihin on alettu kiinnittää huomiota vasta viime vuosikymmeninä. Nykyisen käsityksen mukaan tupakansavulle altistuminen aiheuttaa samoja terveyshaittoja kuin tupakointi.
Tupakansavun myötä ilmaan leviää hiukkasia, aerosoleja ja kaasuja, joista joidenkin vaikutukset ovat jopa haitallisempia kuin henkilön oman tupakoinnin savussa. Ympäristön tupakansavu muodostuu niin sanotuista sivusavusta ja pääsavusta. Sivusavu muodostuu tupakan palaessa, kun tupakoija ei ime savua keuhkoihinsa. Kun tupakoija vetää savua keuhkoihinsa ja hengittää sen ulos, muodostuu uloshengityssavua, jota kutsutaan pääsavuksi. Huonosti ilmastoiduissa tiloissa hengitysilman pitoisuudet voivat nousta niin suuriksi, että ne vastaavat tilannetta jossa tupakansavulle altistunut henkilö tupakoisi itse.
Ympäristön tupakansavulle altistuminen nostaa riskiä sairastua muun muassa keuhkosyöpään, keuhkoahtaumatautiin, sepelvaltimotautiin sekä aivoverisuonten sairauksiin. Sydän- ja verenkiertoelinten sairauksista tiedetään eniten sydän- ja aivoinfarktiriskistä. Jatkuva altistuminen tupakansavulle lisää sydäninfarktiriskiä noin viidenneksen ja aivoinfarktin riskiä puolella. Lasten altistuminen tupakansavulle aiheuttaa kroonisia hengitystieoireita sekä lisää merkittävästi riskiä sairastua myöhemmin astmaan. Myös raskaana olevien naisten altistuminen tupakansavulle lisää sikiölle koituvia riskejä.
On arvioitu, että Suomessa noin 250 henkilöä vuosittain kuolee ympäristön tupakasanvusta johtuviin sairauksiin, yleisimmin sydänsairauksiin. Syöpärekisteri on arvioinut, että ympäristön tupakansavusta johtuen arviolta 10-50 henkilöä sairastuu pelkästään keuhkosyöpään vuosittain.
Altistuminen työssä
Ympäristön tupakansavulle altistumista on onnistuneesti vähennetty rajoittamalla tupakointia muun muassa työpaikoilla, ravintoloissa, julkisissa tiloissa sekä julkisissa liikennevälineissä (kts. Tupakkalaki, 5 luku). Koska ympäristön tupakansavu on syöpävaarallinen aine, altistumisesta työssä säädetään tupakkalain lisäksi myös työturvallisuuslainsäädännössä.
Työnantajan velvollisuus on suojella työntekijöitä altistumiselta työpaikan sisätiloissa ja arvioida säännöllisesti työntekijöiden tupakansavulle altistumista sekä sen määrää ja kestoa. Erityisen riskialttiita työntekijöitä, kuten nuoria ja raskaana olevia naisia, ei saisi pitää töissä savuisissa tiloissa lainkaa. Syöpävaarallisuus vaikuttaa myös tupakansavuisen ilman käsittelyyn tilojen ilmastoinnin yhteydessä. Tupakansavun syöpävaarallisuuden vuoksi sille altistuvat henkilöt on ilmoitettava ASA - eli Ammatissaan syöpävaarallisille aineille altistuvien rekisteriin. Vuosina 2001-2008 rekisteriin on ilmoitettu yli 28 000 ympäristön tupakansavulle altistunutta työntekijää, mutta altistuneiden määrä on vuosittain vähentynyt ravintoloiden muuttuessa savuttomiksi.
Suomessa tupakansavulle altistuminen työpaikoilla on vähentynyt merkittävästi 80-luvun puolivälistä lähtien (kuvio 1). Tupakkalain laajennuksen tultua voimaan 1995 altistumisen taso väheni vielä merkittävästi lisää ja kehitys on myös tämän jälkeen jatkunut suotuisana. Altistuminen on kuitenkin ollut huomattavasti yleisempää ravintola-alalla. Vuonna 2006 laki muutettiin siten, että myös ravintolat tulivat muutamin poikkeuksin tupakointikiellon piiriin. Vuonna 2010 kodin ulkopuolella työssä käyvistä miehistä 14% ja naisista 6 % ilmoitti altistuvansa tupakansavulle työpaikallaan. Vähintään tunnin päivässä altistuvia oli 5 % miehistä ja 2 % naisista. Muista kuin päivittäin tupakoivista yli tunnin altistui vuosina 2009-2010 3 % miehistä ja 2 % naisista.
Altistuminen kotona
Tupakoinnin vähentyessä myös kotona tupakoinnin yleisyys on vähentynyt. Vuonna 2010 83 % suomalaisista ilmoitti, ettei kukaan tupakoi heidän kodissaan sisällä. Tupakointi sisätiloissa on hieman yleisempää miehillä kuin naisilla, sillä 15 % miehistä ja 10 % naisista ilmoitti tupakoivansa sisätiloissa. Noin puolet päivittäin ja satunnaisesti tupakoivista tupakoi asunnossaan. Tupakointi on tosin kaikista yleisintä yhden hengen kotitalouksissa, joissa muut kuin tupakoivat eivät säännöllisesti altistu ympäristön tupakansavulle.
Tupakansavulle altistuvat myös tupakoivien perheenjäsenet. Vuonna 2010 miehistä 7% ja naisista 8% ilmoitti, että heidän puolisonsa tupakoivat sisätiloissa. Lähes puolessa näistä tapauksista myös vastaaja itse tupakoi sisällä. Myös täysin tupakoimattomia altistuu tupakansavulle kotona: tupakoimattomista miehistä 6 % ja naisista 7 % altistuu tupakansavulle kotonaan. Täysi-ikäisten tupakointi on myös jokseenkin yleistä sellaisissa kotitalouksissa, joissa on alaikäisiä lapsia. Jopa 13 %:ssa sellaisista kotitalouksista, joissa on alaikäisiä lapsia, joku täysi-ikäinen tupakoi sisätiloissa.
Kirjallisuutta ja tilastoja
Helakorpi S, Pajunen T, Jallinoja P, Virtanen S & Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 15/2011. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011.
Reijula K. Ravintoloita koskevan tupakkalain toteutuminen Suomessa. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2004:15. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004.
Pukkala E, Sankila R & Rautalahti M. Syöpä Suomessa 2011. Suomen Syöpäyhdistyksen julkaisuja nro 82. Helsinki: Suomen Syöpäyhdistys, 2011.
Tieteellinen perustelukatsaus ympäristön tupakansavun haitoista. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2000:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2001.
Työterveyslaitoksen tilastoja syöpävaarallisille tekijöille altistumisesta.