Kaivovesi on pohjavettä, kuten lähdevesikin.
Kaivovesien laatu vaihtelee paikallisesti. Kaivosta otettaessa
pohjavesi on yleensä kirkasta ja vaikuttaa käyttökelpoiselta.
Kaivovedessä voi esiintyä luonnollisia kallio- ja maaperästä tai
pohjaveden likaantumisesta johtuvia veden haittoja. Porakaivot ovat
osoittautuneet erityisen ongelmalliseksi alueilla, joilla
kallioperä sisältää epätavallisia määriä luonnon mineraaleja. Koska
reikä porataan kallioon, siitä liukenee veteen helposti haitallisia
määriä mineraaleja ja alkuaineita.
Juomavesi on yksi elämän perusedellytyksistä.
Sitä tarvitaan päivittäin. Juomaveteen liittyy kaksi täysin
erityyppistä riskiä: ensinnäkin haitallisten mikrobien aiheuttama
terveysriski ja toiseksi kemiallisten epäpuhtauksien aiheuttama
riski.
Haitalliset mikrobit aiheuttavat epidemioita,
harvemmin kuolemaan johtavina Suomessa. Haitallinen vaikutus
yleensä loppuu kun altistus pystytään poistamaan.
Juomavedessä on kemiallisia epäpuhtauksia
useimmiten pieniä määriä. Niiden todellista terveysvaikutusta on
useimmiten vaikea arvioida. Hyvin harvoin pitoisuudet ovat niin
korkeita, että ne aiheuttavat varsinaisen myrkytyksen tai
välittömiä oireita. Terveysriski piilee pitkäaikaisvaikutuksissa.
Koska altistuminen epäpuhtauksille voi olla jatkuvaa, jopa
elinikäistä, pienilläkin määrillä epäpuhtauksia saattaa olla
terveysvaikutuksia.
Ehkä haitallisin kemiallisten epäpuhtauksien aiheuttama terveysriski on syöpävaara. Syöpävaaraa aiheuttaviin epäpuhtauksiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kuitenkin, on mahdotonta todistaa, että jokin yksittäinen syöpä olisi juomaveden epäpuhtauden aiheuttama. Syöpäriskin lisääntyminen näkyy vain väestötasolla.
Veden kemiallisilla riskeillä tarkoitetaan juomavedessä olevien kemiallisten epäpuhtauksien aiheuttamia terveysriskejä.
Veden kemialliset riskit liittyvät ensisijaisesti pohjaveteen, erityisesti kaivoveteen. Vesilaitosten jakaman veden koostumusta ja laatua seurataan säännöllisesti ja vesi tarvittaessa puhdistetaan epäpuhtauksista tai veden käyttö lopetetaan, ellei se täytä laatuvaatimuksia. Yksityiskaivojen veden laatu ei ole samanlaisessa tarkkailussa. Laaduntarkkailu ja veden käyttö on kaivon käyttäjän vastuulla.
Kemialliset aineet voivat olla maa- ja kallioperästä veteen liukenevia luonnon aineita (arseeni, uraani, radon, fluoridi), veteen esimerkiksi valumavesien mukana pääseviä aineita (nitraatit) tai maaperän saastuttaneita aineita, jotka kulkeutuvat pohjaveteen (esimerkiksi kloorifenoli, trikloorietyleeni, bensiini). Ongelma on usein kaivokohtainen.
Vesilaitoksen jakamaan vesijohtoveteen liittyy erilaiset kemialliset riskit. Niitä aiheuttavat veden desinfioinnin yhteydessä syntyvät epäpuhtaudet, desinfioinnin sivutuotteet.
Vedessä olevat epäpuhtaudet aiheuttavat ongelmia nimenomaan juotuna. Aineet pääsevät ruoansulatuskanavasta parhaiten elimistöön. Riskejä arvioitaessa on huomioitava, että altistuksen suuruus riippuu juodun veden määrästä.
Useimmiten haitalliseksi tunnetut veden
epäpuhtaudet imeytyvät ihon läpi suhteellisen huonosti eikä
ihokontakti (pesuvesi) aiheuta samanlaista riskiä. Hyvin
"saastunutta" vettä ei kannata kuitenkaan käyttää edes pesuvetenä,
joskin WC:n huuhteluun se käy.
Yleisempää tietoa pohjavedestä ja sen laadusta on Suomen
Ympäristökeskuksen kotisivuilla http://www.ymparisto.fi/. ja kaivovedestä
sivulla http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=561&lan=fi.
Eräistä kemiallisista epäpuhtauksista löytyy lisätietoa
allaolevista linkeistä.