Botulismi on Clostridium botulinum -bakteerin hapettomissa olosuhteissa tuottaman hermomyrkyn aiheuttama hengenvaarallinen myrkytys. Botulismitoksiineja tunnetaan seitsemän eri tyyppiä, ihmisille myrkytyksiä aiheuttavat tavallisimmin tyypit A, B ja E, harvemmin tyyppi F. Botulismista tunnetaan kolme eri päämuotoa; elintarvikevälitteinen botulismi, imeväisiän botulismi ja haavabotulismi.
Botulismin itämisaika on yleensä 12-36 tuntia. Se aiheuttaa hermoston halvausoireita. Ensioireina havaitaan usein nielemisvaikeuksia, puheen vaikeutumista ja näköhäiriöitä, myös ummetusta ja oksentelua voi esiintyä. Tauti voi edetä kasvoista raajoihin halvausoirein ja taudinkuvaan voi kuulua hengityshalvaus. Tauti ei tartu henkilöstä toiseen. Hoitoon käytetään antitoksiinia, joka pitäisi antaa taudin varhaisvaiheessa. Tauti vaatii usein tehohoitoa ja mahdollisesti hengityskonetta, muuten hoito on oireenmukaista. Jos on pienikin epäilys että on sairastunut botulismiin, hoitoon pitää hakeutua välittömästi.
Elintarvikevälitteisen botulismin tartunnanlähteenä on tyypillisimmin liha-, kasvis- tai kalaperäinen tyhjiöpakattu tai hapatettu tuote tai säilyke. Riskitekijöitä ovat tuotteen valmistaminen kotona jos valmistuksessa on tapahtunut käsittelyvirheitä tai sitä on säilytetty liian lämpimässä.
Imeväisiän botulismia esiintyy alle 1-vuotialilla lapsilla, joilla C. botulinum itiöt pystyvät lisääntymään suolistossa kehittymättömästä suoliston mikrobikannasta johtuen. Riskitekijöinä pidetään ainakin hunajaa ja ympäristön pölyä, mutta usein tartunnanlähde jää näissä tapauksissa epäselväksi. Tämä taudin muoto on kuitenkin erittäin harvinainen.
Haavabotulismissa bakteeri pääsee haavaan ympäristöstä tai esimerkiksi likaisesta neulasta. Sitä esiintyy tyypillisimmin ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa huonon hygienian seurauksena.
Jos epäillään botulismia, diagnostiset näytteet pyritään ottamaan ennen mahdollisen hoidon aloittamista. Botulismin diagnostiikka perustuu botulismitoksiinin osoittamiseen potilasnäytteistä (seerumi, uloste ja haavaeritteet) ja epäillyistä lähteistä, kuten elintarvikkeista. Toksiinimääritykset tehdään Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla.
Koska kyseessä on hengenvaarallinen myrkytys, jo yksikin tapaus katsotaan epidemiaksi ja käynnistetään epidemiaselvitys. Tartuntalähde pyritään selvittämään lisäsairastumisten ehkäisemiseksi. Myös muut mahdollisesti altistuneet kartoitetaan. Jos syyksi epäillään kaupallista elintarviketta, se vedetään pois myynnistä mahdollisimman pian.
Elintarvikevälitteisen botulismiriskin välttämiseksi tulee vältää erityisesti kotona valmistettuja säilykkeitä jos epäilee niiden valmistuksessa tapahtuneen pieniäkin virheitä. Samoin tyhjiöpakatun kalan suhteen tulee noudattaa valmistajan antamia lämpötila- ja säilytyssuosituksia. Alle 1-vuotiaille ei tule antaa hunajaa imeväisbotulismiriskin välttämiseksi. Ruiskuhuumeiden käyttäjien tulisi käyttää aina puhtaita neuloja.
Elintarvikevälitteinen botulismi on koko Euroopassa hyvin harvinainen. Suomessa vuosien 1999 ja 2006 elintarvikevälitteisten botulismitapausten aiheuttajaksi todettiin tyypin E neurotoksiini. Syyksi osoittautui väärin säilytetty mäti ja kaupallinen lämminsavukala. Vaikka botulismitapaukset ovat Suomessa harvinaisia, C. botulinum -bakteeria esiintyy yleisesti Suomen maaperässä, vesistöjen pohjasedimenteissä, kaloissa ja kalatuotteissa. Suomessa todettiin vuonna 2002 yksi imeväisiän botulismitapaus, haavabotulismia ei ole todettu.
Toimenpideohje botulismitapausten varalta (KTL,2008)