Papukaijakuume (psittakoosi eli ornitoosi) on
Chlamydophila psittaci (ent.
Chlamydia psittaci) -bakteerin aiheuttama hengitystieinfektio. Papukaijojen lisäksi sitä voivat levittää muutkin kesyt ja villit lintulajit. Linnuilla psittakoosin taudinkuva vaihtelee täysin oireettomasta kantajuudesta vaikeaan yleisinfektioon.
C. psittaci voi aiheuttaa lintujen lisäksi tautia myös muilla eläinlajeilla, kuten kissalla, lampaalla, vuohilla ja naudalla. Suomessa ihmisellä todettu psittakoosi on harvinainen.
Tauti tarttuu joko lintujen aerosolimuotoisten eritteiden välityksellä tai ulosteiden ja höyhenten kautta kosketustartuntana. Sairaudesta toipunut lintu voi säilyä tartuntavaarallisena useita kuukausia. Tartunnan kannalta riskiryhmään kuuluvat linnunomistajat, eläinkaupan työntekijät sekä sairaita lintuja hoitavat henkilöt. Taudin tarttuminen ihmisestä toiseen on erittäin harvinaista.
Itämisaika vaihtelee viidestä päivästä kolmeen viikkoon, mutta on keskimäärin 10 vuorokautta. Ihmiselläkin taudinkuva vaihtelee lievistä flunssankaltaisista oireista (kuume, vilutus, päänsärky, lihassäryt ja huono olo) vaikeaan yleistyneeseen infektioon, johon voi liittyä keuhkokuumeen lisäksi sydäntulehdus, maksatulehdus tai aivotulehdus ja joka voi hoitamattomana johtaa kuolemaan.
Papukaijakuume voidaan todeta verinäytteestä
C. psittaci -vasta-aineilla. Vasta-aineet nousevat vasta 14-21 vuorokauden kuluttua oireiden alusta.
Papukaijakuume hoidetaan mikrobilääkkeillä. Hoidoksi suositellaan tetrasykliinejä tai makrolidiryhmän lääkkeitä, kuten erytromysiiniä.
Suomessa psittakoosi on harvinainen. Yksittäisiä tapauksia on todettu lemmikkilinnuilla. Ihmistapauksia ilmoitettiin 1997 - 2007 välisenä aikana valtakunnalliseen tartuntautirekisteriin yhteensä kuusi.