Rabies on aivotulehdus, jonka aiheuttaja on hermohakuinen lyssavirus. Useat nisäkkäät voivat saada rabiestartunnan ja välittää tartuntaa toisiin eläimiin ja ihmisiin. Ihmisen taudista käytetään nimitystä vesikauhu ja eläimen taudista raivotauti.
Rabiesta esiintyy kautta maailman. Jopa puolet maailman väestöstä elää alueella, jolla he altistuvat rabiestartunnalle. Vuosittain yli 55 000 ihmisen arvioidaan kuolevan rabieksen seurauksena Afrikassa ja Aasiassa. Eläinten rabiestartuntojen määrä Baltian maissa on lisääntynyt nopeasti 2000-luvulla. Rabiesta esiintyy myös Venäjällä.
Ihmisen rabiestartunta on yleisimmin seuraus sairastuneen eläimen puremasta tai haavaan tai limakalvolle joutuneesta eläimen syljestä. Itämisaika tartunnasta ensioireisiin on yleensä 20─90 päivää, mutta se voi vaihdella 10 päivästä jopa vuosiin.
Alkuvaiheen oireina ovat levottomuus, päänsärky, kuume, pahoinvointi ja tuntomuutokset pureman alueella. Taudin edetessä potilas on kiihtynyt, harhainen ja kouristelee. Nielun alueen lihaskrampit johtavat nielemisvaikeuksiin. Harvinaisemman rabiesmuodon oireina ovat tuntopuutokset, heikkous, kipu ja halvaantuminen. Tauti johtaa kuolemaan muutaman päivän kuluessa oireiden alkamisesta.
Taudin esiintymisalueella rabiestartuntoja ehkäistään rokottamalla. Lue tarkemmin aiheesta
Matkailijan Terveysoppaasta
Altistuksen jälkeisestä hoidosta lääkäri tekee päätöksen riskinarvioinnin perusteella. Puremahaavan nopea puhdistaminen runsaalla vedellä ja saippualla, desinfiointi sekä vuorokauden kuluessa altistuksen jälkeen aloitettu immunoglobuliini (Ig)- ja rokotushoito estävät taudin kehittymisen.
Rabiestartuntaa ei voida todeta ennen oireiden alkamista.
Oireiseen tautiin ei ole hoitoa.
Vuosina 1995─2005 Suomessa on raportoitu 4─30 epäiltyä rabiesaltistusta vuosittain. Näistä kahdessa kolmasosassa altistuminen on tapahtunut ulkomailla. Viimeisin ihmistartunta Suomessa todettiin vuonna 1985. Kyseessä oli tutkija, joka oli altistunut useille lepakonpuremille sekä Suomessa että ulkomailla. Luonnon eläinten rabiesta on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1989.
Vuosittain Suomen kaakkoisrajalla levitetään maastoon villieläinten syöttirokotteita tartunnan leviämisen estämiseksi. Koirien ja kissojen maahantuonti edellyttää, että ne ovat rokotettuja raivotautia vastaan.
Rabieksen epäily (Terveysportti, Lääkärin käsikirja)(linkki käyttäjätunnisteinen, aukeaa Terveysportin tilanneille)
Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta
Tartuntataudit Suomessa -julkaisut
Zoonoosikeskus