Hepatiitti B
Mikä on hepatiitti B?
Hepatiitti B on viruksen (HBV) aiheuttama
maksatulehdus. HBV kuuluu hepadnavirusten perheeseen. Ihmisen
hepatiitti B -virus ei luonnossa aiheuta tautia muille eläimille,
eivätkä muiden lajien HB-virukset tartu ihmiseen.
Mitä oireita hepatiitti B -virusinfektio aiheuttaa?
Akuutti infektioHepatiitti B:n itämisaika on pitkä, tavallisesti 2─3 kuukautta. Suurin osa, noin 60 prosenttia, hepatiitti B infektioista on oireettomia. Tartunnan saaneista 40 prosenttia saa eriasteisia oireita. Yleensä oireina ovat ensin pahoinvointi, ripuli, oksentelu tai vatsakipu. Myös lihas- tai nivelkipuja voi esiintyä. Muutaman päivän kuluttua virtsa tummentuu ja ulosteen väri muuttuu vaaleaksi. Sen jälkeen ilmaantuu ihon ja silmien kovakalvojen keltaisuutta eli ikterusta.
Äkillisessä maksatulehduksessa oireet häviävät
yleensä parissa viikossa ja maksan toimintaa seuraavat
laboratoriokokeet normalisoituvat muutamassa kuukaudessa.
Sairastuneista 0,8 prosentilla hepatiitti B- virusinfektio muuttuu
fulminantiksi, eli äkillisesti hyvin voimakasoireiseksi. Tällöin
maksa menee muutamassa päivässä kuolioon. Fulminantin hepatiitin
ennuste on huono, kuolevuus on 60─80 prosenttia.
Kroonisessa infektiossa laboratorioarvot (S-ALAT) ovat vuoden kuluttua akuutin infektion alusta edelleen koholla. Krooninen HBV-infektio johtaa 20─30 prosentissa maksakirroosiin ja joka sadas HBV-kantaja sairastuu maksasyöpään. Maksasyövän riski on yli 200-kertainen normaali väestöön verrattuna. Kroonista hepatiitti B -infektiota sairastavat ovat myös viruksen pysyviä kantajia.
Hepatiitti B -viruksen kantajuus
Noin viisi prosenttia hepatiitti B -tartunnan saaneista jää pysyvästi viruksen kantajaksi, ja he voivat tartuttaa tautia edelleen. Synnytyksen tai imetyksen yhteydessä tartunnan saaneista lapsista 10─90 prosenttia jää taudin kantajiksi, riippuen siitä kuinka tartuttava äiti on.
Miten hepatiitti B -tartunta todetaan?
Hepatiitti B -tartunta voidaan todeta
verikokeilla. HBcAb (ydinvasta-aine) on aina positiivinen
hepatiitti B:n sairastaneella. Jos HBsAg (viruksen pinta-antigeeni)
on positiivinen vielä 6 kuukauden kuluttua akuutin sairauden
alusta, on sairastunut jäänyt viruksen kantajaksi. Jos kantajalla
HBeAg on positiivinen, hän on erityisen tartuttava.
S-ALAT -laboratoriokoe on koholla sekä akuuttia
että kroonista hepatiittia sairastavalla. Maksan koepalanäytteellä
voidaan todeta, onko HBV-kantajalla krooninen maksatulehdus.
Mahdollinen kirroosi tai maksasyöpä voidaan todeta ultraäänen ja
koepalanäytteiden avulla.
Miten hepatiitti B tarttuu?
Hepatiitti B tarttuu veren ja eritteiden
välityksellä. Hepatiitti B voi tarttua äidistä lapseen synnytyksen
tai imetyksen aikana. Se tarttuu suonensisäisiä huumeita käyttävien
keskuudessa likaisten huumeneulojen ja -ruiskujen välityksellä.
Seksissä tartunta voi tapahtua joko pienten verimäärien tai
siemennesteen sekä emätineritteen välityksellä. Virusta on todettu
myös virtsassa, syljessä ja kyynelnesteessä.
Miten hepatiitti B:tä hoidetaan?
Akuutti hepatiitti B parantuu yleensä
itsestään. Alkuvaiheessa lepo, sairausloma ja fyysisen rasituksen
välttäminen on tarpeen. Alkoholia ja maksaa rasittavia lääkkeitä
tulisi välttää. Hyvin voimakasoireista (fulminanttia) hepatiittia
sairastava henkilö hoidetaan sairaalassa teho-osastolla.
Kroonisen hepatiitti B:n hoitotulokset ovat
vaatimattomia, sillä vain noin 5─25 prosenttia hoidetuista
saa suotuisan vasteen nykylääkityksellä. Suomessa B-hepatiitin
hoito keskitetään yliopistosairaaloihin.
Miten hepatiitti B -virusinfektiota voi ehkäistä?
Terveysneuvonta ja rokotus
Hepatiitti B:hen sairastanut saa
yksityiskohtaiset ohjeet tartunnan ehkäisystä joko hoitopaikasta
tai omasta terveyskeskuksesta. Terveydenhuoltoon mennessä on hyvä
mainita sairastamastaan hepatiitti B:stä.
Hepatiitti B- rokote antaa hyvän suojan.
Rokotussarjaan kuuluu kolme rokotusannosta, jotka annetaan 0, 1 ja
6 kuukauden välein. Rokotus antaa suojaa vasta kahden annoksen
jälkeen. Noin 90 prosenttia rokotetuista saa elinikäisen suojan.
Rokote voidaan antaa jo vastasyntyneelle. Rokote on ilmainen esim.
hepatiitti B -kantajan perheenjäsenille ja suonensisäisten
huumeiden käyttäjille ja heidän lähikontakteilleen.
Terveysneuvontaa saa omasta terveyskeskuksesta tai
huumeidenkäyttäjille tarkoitetuista Terveysneuvontapisteistä.
Kondomi
suojaa seksitartunnoilta. Ulkomailla kannattaa välttää tatuointien
ottamista ja huumeiden käyttöä yhteisillä välineillä. Ulkomaille
matkustavalle suositellaan hepatiitti B -rokotusta silloin kun
matka kohdistuu pitkäksi aikaa korkean esiintyvyyden maahan,
etenkin ns. kyläily- ja seikkailumatkailijoille.
Pistostapaturma
Rokotukset voidaan aloittaa pistostapaturmien
ja muiden tapaturmaisten verikontaktien jälkeenkin, hepatiitti B:n
pitkän itämisajan vuoksi. Hepatiitti B:tä vastaan on olemassa myös
ns. hyperimmunoglobuliinia (HBIG), jota annetaan pistostapaturman
jälkeen, jos lähde on varmistettu hepatiitti B:n kantajaksi. Jos
pistos tapahtuu löytöneulan esim. roskakorissa, hiekkalaatikossa
tai maassa olleen neulan välityksellä, aloitetaan hepatiitti-B
rokotussarja, mutta ei anneta HBIG:tä.
Hepatiitti B maailmalla ja Suomessa
Hepatiitti B on useissa Aasian, Afrikan ja
Etelä-Amerikan maissa hyperendeeminen, eli näissä maissa hepatiitti
B:n kantajia on yli kahdeksan prosenttia väestöstä.
Hyperendeemisillä alueilla tärkein tartuntareitti on äidistä
lapseen.
Suomessa hepatiitti B:n kantajia on noin 0,1 prosenttia suomalaisesta kantaväestöstä. Suomessa suurin osa tartunnoista tapahtuu huumeidenkäytön ja seksin välityksellä. Suomessa todetaan noin 40─250 akuuttia ja 250─350 kroonista hepatiitti B -infektiota vuosittain.
Lisätietoa
Ajankohtaiset luvut tartuntatautirekisteri http://www3.ktl.fi/
Matkailijan terveysopas 2007: Hepatiitti B
Rokottajan käsikirja 2005: Hepatiitti B -rokotteet