Tuberkuloosi on Mycobacterium tuberculosis –bakteerin aiheuttama infektio. Tavallisin tuberkuloosin muoto on keuhkotuberkuloosi. Tuberkuloosi voi kuitenkin ilmetä missä tahansa elimessä. Keuhkotuberkuloosin oire on pitkittyvä, jopa kuukausia kestävä yskä ja limainen yskös. Samalla voi ilmetä laihtumista ja yleiskunnon heikkenemistä. Keuhkoröntgenkuvassa on havaittavissa varjostumaa.
Tuberkuloosi voidaan todeta viljelemällä bakteeri eritteestä tai kudosnäytteestä, ysköksen tuberkuloosivärjäyksellä, tai osoittamalla bakteerin läsnäolo geenimonistusmenetelmällä.
Tuberkuloositartunta tapahtuu keuhkotuberkuloosia sairastavan potilaan yskiessä. Vain osalla oireilevista keuhkotuberkuloositapauksista esiintyy ysköksessä niin paljon tuberkuloosibakteereita, että lähiympäristöllä on riski saada tartunta. Tartuttavilla tapauksilla on todettavissa ysköksessä tuberkuloosibakteereita tuberkuloosivärjäyksen avulla. Muut kuin keuhkotuberkuloosia sairastavat eivät aiheuta tartunnan vaaraa.
Valtaosalla tuberkuloositartunnan saaneista ei koskaan ilmene oireista tautia. Taudin kehittyessä ensi oireet ilmaantuvat yleensä kahden vuoden kuluessa tartunnasta, mutta ne voivat ilmetä vasta kymmenien vuosien kuluttua vastustuskyvyn heikentyessä ikääntymisen, perussairauksien tai puolustuskykyä heikentävien lääkehoitojen vuoksi.
Tuberkuloosin tehokas ehkäisy perustuu useaan toisiinsa liittyvään toimintaan. Tapausten vähentämisen kannalta keskeisintä on tartuttavien keuhkotuberkuloositapausten varhainen toteaminen ja hoito tartuttavuuden keston vähentämiseksi.
Tuberkuloosia ehkäistään myös rokottamalla lapset yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvalla BCG- eli tuberkuloosirokotteella BCG-rokote Tuberkuloosin vähennyttyä on Suomessa siirrytty BCG-rokotusten kohdistamiseen sellaisiin vastasyntyneisiin, joilla on muita suurempi riski sairastua tuberkuloosiin. Riskiryhmiin kohdistuva BCG-rokotusohjelman uudistus
Tartuttavassa vaiheessa olevalle tuberkuloositapaukselle läheisesti, yleensä samassa taloudessa altistuneiden huolellinen tutkiminen ja seuranta on tarpeen sen selvittämiseksi, onko tapahtunut sellainen tartunta, jossa on vaara hoitoa edellyttävän oireellisen taudin kehittymiselle. Tartuntojen ehkäisemiseksi toteutetaan tuberkuloosin varhaiseksi toteamiseksi terveystarkastuksia sellaisissa ryhmissä, joissa tiedetään esiintyvän tuberkuloosia muuta väestöä enemmän.
Tuberkuloosin torjunnan muuttuviin haasteisiin vastaa Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Valtakunnallinen tuberkuloosi ohjelma 2006, joka on julkaistu syksyllä 2006.
Tuberkuloosin hoitona käytetään usean lääkkeen yhdistelmähoitoa, jonka toteutus on kansainvälisesti hyvin vakioitu. Vähintään kuusi kuukautta kestävä hoito on erittäin tehokasta ja sen tulokset ovat huolellisesti toteutettuna erinomaisia. Itä-Euroopan maissa sekä kehitysmaissa esiintyy tavanomaisille tuberkuloosilääkkeille vastustuskykyisiä tuberkuloosibakteerikantoja, joiden hoito on tavallista monimutkaisempaa. Näitä tuberkuloosibakteerikantoja on ilmennyt Suomessa harvoin.
Yleisen hygienian ja elintason parantumisen, tehokkaan hoidon ja rokotusten myötä tuberkuloositapausten määrä on vähentynyt Suomessa jatkuvasti vuosikymmenien ajan. Suomi kuuluu nk matalan tuberkuloosin esiintyvyyden maihin. Suuri osa Suomessa todetuista tapauksista havaitaan ikääntyneillä henkilöillä, jotka ovat saaneet tartunnan vuosikymmeniä aikaisemmin tuberkuloosin ollessa yleinen kansantauti. Vastustuskyvyn heikentyessä iän myötä piilevänä ollut infektio saattaa aktivoitua. Tarkempia tietoja Suomen tuberkuloositapauksista on valtakunnallisen tartuntatautirekisterin www-palvelussa osoitteessa
http://www3.ktl.fi/stat/
Maailman tuberkuloosipäivä 2011 (sisältää mm. Tuula Vasankarin haastattelun, Filha ry)
Suositus tuberkuloosin kontaktiselvityksen toteuttamiseksi
(2011)
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden infektio-ongelmien ehkäisy
(STM, 2010)
Valtakunnallinen tuberkuloosiohjelma 2006 (STM)
Tartuntataudit Suomessa -julkaisut
Yleisesite tuberkuloosista (Filha ry ja Heli ry)
Tuberkuloosi potilasohje (Filha ry ja Heli ry)