FINNISH RESEARCH PROGRAMME
ON ENVIRONMENTAL HEALTH
SYTTY
 
 
 
 

TIEDOTTEET 


LEHDISTÖTIEDOTE  29.5.2002
 

Maatilan eläimet suojaavat allergioilta

Maatiloilla varttuneilla lapsilla on vähemmän allergioita kuin muilla lapsilla. Alentunut allergiariski selittyy suurelta osin maatilalla asuvien lasten altistumisesta maatilan eläimille. Uusia tuloksia esitellään Suomen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelman tulosseminaarin tiedotustilaisuudessa, joka järjestetään 29.5. kello 10.00-11.00 Tietoteknian ravintolan kabinetissa (1.krs, Savilahdentie 6, Kuopio).

Tähän Kansanterveyslaitoksen tutkimukseen osallistui yhteensä noin 350 maatilalla asuvaa lasta ja saman verran muita samassa kunnassa asuvia 6-12 -vuotiaita lapsia, sekä osa lasten äideistä. Maatilan erityispiirteitä, altistumista erilaisille maatilaympäristön tekijöille sekä lapsen ja äidin terveystietoja selvitettiin kyselykaavakkeilla. Lisäksi lapsille ja äideille tehtiin  allergiatestit (prick-ihokokeet). Maatilalla asuvilla lapsilla todettiin merkittävästi vähemmän allergista herkistymistä kuin muilla lapsilla. Kaikkein vähiten herkistyneitä olivat sellaisten maatilojen lapset, joiden kotona oli joko karjaa tai lemmikkieläimiä. Samansuuntaisia havaintoja on tehty muissakin maissa. Tutkimukset viittaavat siihen, että maatilaympäristössä lapsen jo hyvin varhaisella iällä kohtaama pääasiassa maatilan eläimistä peräisin oleva mikrobialtistus vähentää allergian kehittymisen riskiä.

Kansanterveyslaitos on aloittamassa tänä vuonna uutta kansainvälistä tutkimusta, jossa selvitetään  maatilaympäristön vaikutusta lapsen allergian syntyyn. Tutkimuksessa seurataan  raskausajan ja ensimmäisen elinvuoden elinympäristön merkitystä allergian kehittymiseen varhaislapsuuden aikana ja siinä keskitytään erityisesti mikrobialtistukseen sekä muihin maatalousympäristön erityispiirteisiin. Tutkimus toteutetaan samanlaisena  Suomessa, Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa. Suomessa tutkimus toteutetaan Kuopion yliopistollisen sairaalan sekä Joensuun, Iisalmen ja Jyväskylän keskussairaaloiden alueilla ja siihen osallistuu 200 äitiä ja lasta, joista puolet asuu maatiloilla.

Nyt päättyneessä Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelmassa oli mukana 46 hanketta, joissa työskenteli yli 200 tutkijaa. Akatemian lisäksi ohjelmaa rahoittivat Tekes, Työsuojelurahasto, ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö.

Lisätietoja allergiatutkimuksesta antaa ylilääkäri Juha Pekkanen, p. (017) 201 368 tai juha.pekkanen@ktl.fi. Aiheeseen liittyen saatavilla digitaalinen kuva, jossa on lehmä, äiti ja lapsi. Voit tilata kuvan Suomen Akatemian viestinnästä sähköpostitse marjo.aaltomaa@aka.fi. Lisätietoja Ympäristöterveyden tutkimusohjelmasta ja sen tuloksista antaa koordinaattori Soile Juuti, p. (017) 201 163 ja 040 5651529 tai soile.juuti@ktl.fi.
 

LEHDISTÖTIEDOTE  29.5.2002

Vesilaitokset puhdistavat sinilevämyrkyt juomavedestä
Sinilevävedestä eniten oireita hengitys- tai ihoaltistuksen kautta
 

Sinilevämyrkyt poistuvat juomavedestä vesilaitosten vedenpuhdistuksessa. Esimerkiksi tämä käy ilmi Suomen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelmaan kuuluvasta Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksesta. Tuloksia esitellään ohjelman tulosseminaarin tiedotustilaisuudessa, joka järjestetään 29.5. kello 10.00-11.00 Tietoteknian ravintolan kabinetissa (1.krs, Savilahdentie 6, Kuopio).

Hankkeessa selvitettiin sinilevien ja niiden tuottamien myrkkyjen poistumista pintavettä käyttävien vesilaitosten vedenkäsittelyssä. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka raakavesissä havaittiin korkeitakin sinilevämyrkkypitoisuuksia, vesilaitoksilta lähtevässä puhdistetussa vedessä esiintyi levämyrkkyä vain satunnaisesti. Puhdistetun veden pitoisuudet jäivät suurimmillaankin alle kymmenesosaan Maailman terveysjärjestön WHO:n ylärajasuositusarvosta. Tutkimukseen osallistuneet vesilaitokset käyttivät erilaisia vedenpuhdistusmenetelmiä. Suurin osa sinilevämyrkyistä poistui vedestä jo puhdistuksen alkuvaiheessa saostuksen, selkeytyksen ja hiekkasuodatuksen aikana, mutta tehokkainta levämyrkkyjen poistaminen oli otsonoinnilla ja aktiivihiili-, hidas- tai nanosuodatuksella.

Tutkimuksessa seurattiin myös sinilevien ajallista ja paikallista vaihtelua vesistöissä. Sinilevämyrkkyjä esiintyi vesissä usein, joissakin järvissä jopa toukokuun alusta marraskuun loppuun. Pintaan nousseista sinileväesiintymistä mitatut korkeimmat myrkkypitoisuudet ylittivät tuhatkertaisesti sen tason, jolla herkimmät uimarit saavat sairastumisoireita eli ihottumaa, vatsavaivoja ja heinänuhan kaltaisia oireita. Hankkeessa saatiin viitteitä myös siitä, että ihon tai hengityksen kautta altistuminen sinileville voi  aiheuttaa sairastumisoireita herkimmin. Tämä aihe vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia, mutta sinileväpitoista vettä ei pitäisi juoda tai käyttää saunassa löyly- tai pesuvetenä.

Nyt päättyneen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelman kokonaisrahoitus oli  8,3 miljoonaa euroa. Akatemian lisäksi ohjelmaa rahoittivat Tekes, Työsuojelurahasto sekä ympäristö-, maa- ja metsätalous- ja liikenne- ja viestintäministeriö.

Lisätietoja tutkimuksesta antavat MMT Jarkko Rapala, p. (09) 4030 0861 ja 040 749 4263 tai jarkko.rapala@ymparisto.fi sekä MMT Kirsti Lahti p. (09) 2727 2710 ja 050 327 0200 tai kirsti.lahti@vhvsy.fi. Lisätietoja Ympäristöterveyden tutkimusohjelmasta antaa koordinaattori Soile Juuti, p. (017) 201 163 ja 040 5651529 tai soile.juuti@ktl.fi.
 

LEHDISTÖTIEDOTE  29.5.2002

Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelma päättyy

Suomen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelma 1998-2001 (SYTTY) on päättynyt. Ohjelma tuotti merkittävää uutta tietoa ympäristön ja ihmisen terveyden välisten yhteyksien arvioimiseksi sekä kehitti uusia menetelmiä ja tekniikoita alalle.
Keskeisiä tutkimusteemoja olivat sisäilma, erityisesti kosteus- ja homevauriotalot ja niiden terveysvaikutukset, kaupunki-ilman pienhiukkasten terveysvaikutukset, juomaveden ja ravinnon mikrobiologiset ja kemialliset riskit, sekä (työ)ympäristössä esiintyvien kemikaalien, kuten dioksiinien, terveysriskit.

Ohjelmassa oli mukana eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista 46 hanketta, joissa työskenteli yli 200 tutkijaa. Kokonaisbudjetti oli 8,3 miljoonaa euroa, josta Akatemian osuus 5,1 miljoonaa euroa ja Tekesin osuus 2,3 miljoonaa euroa. Muita rahoittajia olivat Työsuojelurahasto, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.
Ohjelmassa tuotettiin uutta tietoa mm. hometalomikrobien vaikutusmekanismeista ja mikrobien haitallisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä altistumisen mittaamisesta.  Pienhiukkasten terveysvaikutuksia tutkittiin pääasiassa pääkaupunkiseudulla, missä kaupunki-ilman pienhiukkaspitoisuudet vaikuttavat herkkien väestöryhmien terveyteen. Vaikutus kohdistuu hengitystieoireiden lisäksi myös sydän- ja verenkiertoelimistöön. Pienhiukkasten kemiallinen koostumus ja haitallisuus vaihteli paljon eri vuodenaikoina.

Ohjelmassa kehitettiin herkkiä molekyylibiologisia menetelmiä, joilla voidaan havaita juomavedestä laajoja vatsatautiepidemioita aiheuttavia viruksia. Vastaavat menetelmät kehitettiin myös alkueläimille ja sinilevätoksiineille. Hampaiden kehityshäiriöt osoittavat hyvin altistumista ympäristöperäisille dioksiineille. Vaikka dioksiinit ovat vähentyneet ympäristöstä, on Kymijoki edelleenkin merkittävä dioksiinilähde Itämerelle.

Lisätietoja ohjelmasta antavat vastuullinen johtaja professori Jouko Tuomisto, Kansanterveyslaitos, p. (017) 201 300, jouko.tuomisto@ktl.fi ja koordinaattori FT Soile Juuti, Kansanterveyslaitos, p. (017) 201 163, soile.juuti@ktl.fi.
Lisätietoja ohjelmasta löytyy myös ohjelman verkkosivuilta www.ktl.fi/sytty ja www.tekes.fi/ohjelmat/sytty.

LEHDISTÖTIEDOTE  10.10.2001

TIETÄMÄTTÖMYYS PIENHIUKKASTEN TERVEYSHAITOISTA TULEE YHTEISKUNNALLE KALLIIKSI

Harvardin yliopiston tutkimuksen mukaan epävarmuus ilmansaasteiden terveysvaikutuksista maksaa yhteiskunnalle useita miljardeja dollareita vuodessa yksistään Yhdysvalloissa.

Ilmansaasteiden terveyshaitosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana saatu paljon uutta tietoa. Erityisesti pienhiukkaset näyttävat olevan haitallisia terveydelle. Väestötutkimuksilla on osoitettu selvä yhteys pienhiukkasten ja kuolleisuuden lisääntymisen välillä.

Aktiivisesta tutkimuksesta huolimatta on moni asia pienhiukkasten vaikutuksista vielä selvittämättä. Emme tiedä, ovatko kaikki pienhiukkaset yhtä myrkyllisiä vai ovatko joidenkin päästölähteiden hiukkaset haitallisempia kuin toisten. Emme myöskään tiedä, mikä on pienhiukkasten kemiallisen koostumuksen ja eri kokoluokkien merkitys haitallisuudelle. Epävarmuudet vaikeuttavat toimenpideiden suuntaamista oikeisiin kohteisiin.

"Tuo epävarmuus maksaa yhteiskunnalle useita miljardeja dollareita vuodessa yksistään Yhdysvalloissa. Virheratkaisut tulevat yhteiskunnalle kalliiksi joko hukkasijoituksina tai väestön terveyshaittoina", sanoo Dr. John Evans Harvardin yliopistosta Bostonista.

Harvardissa on meneillään tutkimus, jossa selvitetään erityisesti pienhiukkasiin liittyviä tieteellisiä epävarmuuksia ja niiden kustannuksia yhteiskunnalle. Hankkeessa on mukana myös tutkija Jouni Tuomisto Kansanterveyslaitokselta Suomesta.

Pienhiukkaset ovat ilmassa olevia saastehiukkasia, jotka ovat kooltaan alle 2.5 millimetrin tuhannesosaa. Niistä pääosa syntyy palamisen tuloksena esimerkiksi autoissa ja hiilivoimaloissa.

Tuloksia esitellään Ympäristöterveyden tutkimusohjelman järjestämässä kansainvälisessä konferenssissa Valamon luostarissa 10-12.10.2001. Tutkimusohjelman päärahoittajat ovat Suomen Akatemia ja Tekes.

Lisätiedot: Koordinaattori Soile Juuti, puh. 040-5651529.
Tutkimusohjelman verkkosivut: www.ktl.fi/sytty.

LEHDISTÖTIEDOTE  11.9.2001

SUOMALAISEN JUOMAVEDEN LAADUSSA PALJON VAIHTELUA

Suomessa on huippuluokan vesilaitoksia, joiden jakama vesi on aina moitteetonta. Maassamme on myös lukuisia vesilaitoksia, joiden vedessä on joko ajoittain tai jopa jatkuvasti laatuvirheitä. Juomaveden laatua koskevaa tutkimustietoa jaetaan Talousvesiseminaarissa 11.9.2001 Vantaan Tiedekeskus Heurekassa.

Juotavan hyvää vettä hanasta - talousvesiseminaarin järjestävät yhteistyössä Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelma, Ympäristöterveyden tutkimusohjelma SYTTY ja Vesiyhdistys.

Tilaisuudessa esitellään useita talousveden terveysvaikutuksiin liittyviä haasteita. Seminaarin pääpuhujana on kansainvälisesti arvostettu englantilainen ympäristötoksikologi Dr John Fawell, joka on ollut vuodesta 1987 mukana uudistamassa WHO:n juomaveden laatusuosituksia.

Juomaveden laatua koskevan tutkimustiedon lisääntymisen ja tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä on havaittu, etteivät suomalaiset juomavedet ole lainkaan niin erinomaisia kuin aiemmin on luultu. Tästä syystä 1980-luvulta alkaen talousveden hankinta ja käsittely on muuttunut merkittävästi.

"Suurin osa todetuista vedenlaatuongelmista johtuu maa- ja kallioperämme erikoisista ominaisuuksista sekä vesistöjemme mataluudesta ja rehevöitymisherkkyydestä", sanoo yli-insinööri Leena Hiisvirta sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Vesilaitosten tai jakeluverkkojen tekniset puutteet heikentävät jaetun veden laatua ja voivat johtaa jopa epidemiatilanteisiin. Suurilla vesilaitoksilla ongelmat on pystytty ratkaisemaan käyttämällä tehokkaita vedenkäsittelymenetelmiä tai vaihtoehtoisia vedenhankintalähteitä. Pienillä laitoksilla on sen sijaan vielä paljon tehtävää juomaveden laadun takaamiseksi.

Ympäristöterveyden tutkimusohjelma – SYTTY 1998-2001
Ympäristöterveyden tutkimusohjelma SYTTY tuottaa tietoa ympäristön ja ihmisen terveyden välisten yhteyksien arviointia varten. Ohjelmassa kehitetään menetelmiä ja tekniikoita ympäristöterveyden edistämiseksi. Ohjelman keskeisiä teemoja ovat sisäilma, erityisesti hometalojen terveysvaikutukset, kaupunki-ilman pienhiukkasten terveysvaikutukset, juomaveden ja ravinnon mikrobiologiset riskit sekä (työ)ympäristössä esiintyvien kemikaalien terveysriskit.

Ohjelman kokonaisbudjetti on 48 milj. markkaa (8 milj. euroa), josta Suomen Akatemian osuus on 30 milj. markkaa (5 milj. euroa) ja Tekesin osuus 13 milj. markkaa (2 milj. euroa). Muita rahoittajia ovat Työsuojelurahasto, ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö. Ohjelmassa on mukana 47 hanketta, joissa työskentelee yli 200 tutkijaa.

Lisätietoja
Ohjelman vastuullinen johtaja Jouko Tuomisto, Kansanterveyslaitos, Puh. (017) 201 300, jouko.tuomisto@ktl.fi
Ohjelman koordinaattori Soile Juuti, Kansanterveyslaitos, Puh. (017) 201 163, soile.juuti@ktl.fi
www.ktl.fi/sytty

Vesihuolto 2001 - Vesihuollon teknologiaohjelma 1997-2001
Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelma edistää alan yritysten teknologista kilpailukykyä sekä kehittää suomalaista vesihuollon tutkimusta. Ohjelma keskittyy yhdyskuntien ja haja-asutusalueiden vesihuoltoon. Ohjelman painopistealueita ovat mm. hyvän talousveden laadun turvaava vedenkäsittelytekniikka, vesijohto- ja viemäriverkostojen ylläpidon ja korjauksen teknologiat, jäteveden ja -lietteiden käsittely ja haja-asutusalueiden vesihuolto.

Ohjelman kokonaisbudjetti on 60 milj. markkaa (10 milj. euroa), josta Tekesin osuus on 67 milj. markkaa (11 milj. euroa). Ohjelmassa on mukana 20 yritysprojektia ja 19 tutkimusprojektia.

Lisätietoja
Ohjelmapäällikkö Riku Vahala, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, Puh. (09) 8689 0113, riku.vahala@vvy.fi
www.vvy.fi/2001/www.tekes.fi/ohjelmat

LEHDISTÖTIEDOTE  11.9.2001

VATSATAUTIEPIDEMIAT NOSTAVAT JÄTEVESIEN MIKROBIPITOISUUKSIA

Helsingin yliopiston Haartman instituutin tutkimuksen mukaan laaja ripuliepidemia nostaa merkittävästi puhdistamolle tulevan jäteveden virustasoa.
Tutkimuksessa seurattiin puolentoista vuoden ajan Aurajoen jätevesipuhdistamolle tulevaa jätevettä reilun 2000 asukkaan taajamasta.

Tutkimustyötä rahoitettiin Ympäristöterveyden tutkimusohjelmasta, jonka päärahoittajat ovat Suomen Akatemia ja Tekes. Jätevedestä mitattiin kaksi kertaa kuukaudessa mikrobien pitoisuuksia. Määritettävinä mikrobeina oli ripuliepidemioita aiheuttavat astrovirus ja kalikivirus, alkueläimiä, bakteriofageja ja ulosteperäisiä bakteereita.

Virukset juomavedessä - toteamisesta valvontaan

Tutkimuksen mukaan puhdistamolle tulevassa jätevedessä on paljon ihmisen ulosteesta peräisin olevia viruksia. Suurimmassa osassa näytteistä esiintyi viruksia, joskin pitoisuudet vaihtelivat paljon. Tämä osoittaa, että myös ulosteissa olevien virusten määrä vaihtelee.

Mittausten mukaan erityisesti tammi-helmikuussa 1999 astrovirusten pitoisuus oli korkea. Paikallisessa päiväkodissa oli samaan aikaan laaja ripuliepidemia. Tutkimuksessa päätellään, että päiväkodin ripuliepidemian ja jäteveden astrovirusten pitoisuuden välillä on yhteys.

Jätevesien virustason nousu lisää vesistön alapuolisten vedenottamoiden saastumisriskiä. Jäteveden aiheuttama terveysriski on kuitenkin pieni, koska Suomessa vedenottamot ovat yleensä kaukana jäteveden purkupisteestä. Lisäksi pintavedestä valmistettava juomavesi käsitellään aina tehokkaasti.

Tutkimus avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia havaita epidemiat tarkemmin jätevesien laadusta kuin laskemalla terveyskeskuskäyntien määrää. Menetelmää virusten osoittamiseksi vedestä kehitetään edelleen, mutta jo nyt sitä voidaan käyttää veden laadun valvontaan.

Monia mikrobeja ei menetelmien puuttuessa ole voitu aiemmin mitata jätevesistä lainkaan. Näitä uusia molekyylibiologisia menetelmiä on kehitetty Ympäristöterveyden tutkimusohjelmassa.

Helsingin yliopiston tutkimustyön tuloksia esiteltiin Juotavan hyvää vettä hanasta - talousvesiseminaarissa Vantaan Tiedekeskus Heurekassa. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelma, Ympäristöterveyden tutkimusohjelma SYTTY ja Vesiyhdistys.
Lisätietoja
Professori Carl-Henrik von Bonsdorff, Helsingin yliopisto, Haartman insitituutti, Puh. (09) 1912 6506, carl-henrik.vonbonsdorff@helsinki.fi

LEHDISTÖTIEDOTE  30.5.2001

SUOMALAISMIESTEN LISÄÄNTYMISTERVEYS EUROOPPALAISITTAIN HUIPPULUOKKAA

Suomalaisten miesten lisääntymisterveys on vasta julkaistun tutkimuksen mukaan paras Euroopassa. 1082 lisääntymisiässä olevalta mieheltä Suomesta, Skotlannista, Ranskasta ja Tanskasta otetut näytteet osoittavat, että siemennesteen laadussa on suuria alueellisia eroja. Siemennesteen laatu on parasta suomalaismiehillä ja heikointa tanskalaismiehillä.

Viime aikaisten tutkimusten mukaan miesten lisääntymisterveys on alentunut ja sen arvellaan vaihtelevan alueellisesti. Laajaa vertailututkimusta lisääntymisterveydestä eri maissa yhtenäistetyin menetelmin ei kuitenkaan ole aiemmin tehty.

Kansainvälisessä tutkimuksessa mitattiin siemennesteen laatua 1082 lisääntymisiässä olevalta mieheltä Suomessa (Turku), Skotlannissa (Edinburgh), Ranskassa (Pariisi) ja Tanskassa (Kööpenhamina). Suomalaisista tutkijoista mukana olivat Turun yliopiston dosentit Jyrki Suominen ja Jorma Toppari ja tanskalaisista Kööpenhaminan yliopistosairaalan professori Niels Skakkebaek. Mittausmenetelmät eri maissa yhtenäistettiin, joten havaitut erot ovat todellisia. Tulokset osoittivat, että miesten lisääntymisterveydessä on suuria alueellisia eroja Euroopassa. Suurimmillaan erot ovat Suomen ja Tanskan välillä: siittiöpitoisuus tanskalaismiehillä oli 25 % alempi kuin suomalaismiehillä. Siittiöiden kokonaismäärä ja niiden pitoisuus siemennesteessä oli korkein suomalaismiehillä, seuraavaksi korkein skotlantilaismiehillä, ranskalaismiehillä ja alhaisin tanskalaismiehillä. Siittiöpitoisuudet kesäaikaan olivat noin 30 % alemmat kuin talvella kaikissa maissa. Myös sukupuolielinten kehityshäiriöt Suomessa ovat harvinaisempia kuin muualla Euroopassa. Syynä alueellisiin eroihin on esitetty eroja elintavoissa ja erilaista altistumista ympäristön epäpuhtauksille.

- Tulokset on julkaistu kansainvälisessä lehdessä Human Reproduction (vol 16, ss. 1012-1019), 2001.
- Lisätiedot: Dos. Jorma Toppari, p. (02) 333 7297 tai (040) 556 7681 (jorma.toppari@utu.fi)

Hanke kuuluu Suomen Akatemian koordinoimaan Ympäristöterveyden tutkimusohjelmaan (SYTTY). SYTTY:n verkkosivut: www.ktl.fi/sytty.

LEHDISTÖTIEDOTE  15.5.2001

HOMEONGELMA HUOLESTUTTAA ENEMMÄN TÖISSÄ KUIN KOTONA

Suomen Akatemian rahoittamassa Ympäristöterveyden tutkimusohjelman hankkeessa on todettu, että rakennusten homevauriot aiheuttavat terveyshaittojen ja kalliiden korjauskustannusten lisäksi myös stressiä.

Epävarmuus omasta terveydestä ja kalliiden korjausten toteutumisesta huolettavat homevaurioituneissa rakennuksissa työskenteleviä. Tutkija Aija Kettunen Kuopion yliopistosta selvitti, kuinka homevaurioituneessa rakennuksessa työskentelevät kokevat tilanteen, ovatko he huolestuneita ja miten he toimivat tilanteen korjaamiseksi.

Vaikka homevauriot ovat yleisiä myös asuinkiinteistöissä, huolettavat työpaikkojen ja julkisten rakennusten homeongelmat ihmisiä selvästi enemmän. Kysytyn 26 erilaisen huolenaiheen joukossa sijoittuivat työpaikan kosteusvauriot kuudennelle sijalle, kun taas kodin kosteusvauriot vasta sijalle 17.

Eniten kosteusvauriot huolestuttivat niitä, jotka tiesivät työskentelevänsä kosteusvaurioituneessa rakennuksessa. Ainoastaan itärajan takana olevat ydinvoimalat, ympäristömyrkyt ja ongelmajätteet huolestuttivat tutkimuksessa mukana olleiden kahden itäsuomalaisen homekoulun 9-luokan oppilaita ja työntekijöitä enemmän kuin oman työpaikan homeongelma. Huolen syyt ovat hyvin konkreettisia: pelko ja huoli lisääntyivät, kun koetut haitat lisääntyivät.

Työntekijöillä on tärkeä, mutta kiusallinen asema homeongelmien havaitsemisessa ja korjaamisessa. Aktiiviset työntekijät ovat suureksi avuksi kosteusvaurioiden kartoittamisessa ja korjausten suunnittelussa. Luottamus ja tyytyväisyys ongelman hoitajiin myös lisää tunnetta siitä, että itse voi vähentää haittaa.

Toisaalta korjauksista vastuussa olevien mielestä aktiiviset työntekijät saattavat tuntua hankalilta vaatiessaan kalliita korjaustoimia ja perustellessaan vaatimuksiaan hankkimallaan tiedolla. Toimiva yhteistyö homeongelman selvittämiseksi on kuitenkin parempi ja taloudellisempi vaihtoehto työyhteisön hyvinvoinnin, terveyden ja rakennuksen kunnon kannalta.

Myrkkyhome vai haitaton home? Riippuu rakennusmateriaalista…

Rakennusmateriaalit ja olosuhteet vaikuttavat siihen, millaisia vaikutuksia hometaloaltistumisella on henkilön terveyteen. Erikoistutkija Maija-Riitta Hirvonen Kansanterveyslaitokselta havaitsi, että hometalomikrobien myrkyllisyys riippuu myös mikrobien kasvualustasta eli rakennusmateriaalista ja sen olosuhteista. Kaikki homevauriot eivät siis ole vaikutuksiltaan samanlaisia, vaan vaurion haitallisuus voi liittyä vaurioituneen materiaalin ominaisuuksiin.

Yleisimmin homevaurioituneiden rakennuksen aiheuttamat terveysvaikutukset ilmenevät tulehduksena. Tulehdus havaitaan muun muassa erilaisina hengitystieoireina. Homeesta aiheutuville terveysvaikutuksille on tyypillistä, että niitä esiintyy hometalossa oleskelun aikana, mutta ne lievenevät tai häviävät pian altistuksen päätyttyä. Tuloksia rakennusmateriaalien vaikutuksista homeen myrkyllisyyteen on saatu sekä kokeellisissa, että kenttätutkimuksissa. Myös Maija-Riitta Hirvosen tutkimushanke on osa Suomen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelmaa.

Lisätietoja
- homeongelman aiheuttamasta stressistä antaa tutkija Aija Kettunen, p. 0400 353 708, aija.kettunen@uku.fi
- rakennusmateriaalien vaikutuksesta homeen myrkyllisyyteen antaa erikoistutkija Maija-Riitta Hirvonen, p. (017) 201 303, maija-riitta.hirvonen@ktl.fi
- Ympäristöterveyden tutkimusohjelmasta antaa koordinaattori Soile Juuti, p. 040 5651529 tai soile.juuti@ktl.fi
 


LEHDISTÖTIEDOTE  13.9.2000

GEENIMUUNTELU JA ELINTARVIKKEET - ONKO RISKEJÄ?

Geneettisen materiaalin siirtyminen esimerkiksi ravinnosta suolistobakteereihin tai ihmisen kudoksiin  näyttää olevan  yleisempää kuin mitä vielä muutama vuosi sitten arvioitiin. Tämä osaltaan kiihdyttää geenimuunneltujen elintarvikkeiden (GM-ruokien) turvallisuudesta käytävää keskustelua. Näin siitä huolimatta, että näistä elintarvikkeista tehdään hyväksymisprosessin yhteydessä perusteellisemmat turvallisuusselvitykset kuin mistään aiemmin käyttöönotetusta tutusta ravintoaineesta.

Varsinkin Keski-Euroopassa kuluttajien ja ympäristöliikkeiden kanta GM (geneettisesti muunneltu) -ruokiin on ollut torjuvaa.  Viime kuukausina myös suomalaisessa keskustelussa geneettinen muuntelu ja sitä valvovat viranomaiset ovat joutuneet kärkevänkin kritiikin kohteiksi. Kuluttajien reaktion takana on ilmeisesti tyytymättömyyttä tapaan, jolla GM-elintarvikkeet on tuotu markkinoille, tunnetta valinnanvapauksien kapenemisesta, ympäristö- ja terveysriskien pelkoa sekä huolta elintarviketuotannon monopolisoitumisesta suurten yritysten haltuun.

Vuonna 1997 EU:ssa astui voimaan uuselintarvikeasetus. Uuselintarvikkeiksi määritellään mm. kaikki sellaiset elintarvikkeet, joita ei Euroopassa olla merkittävissä määrin käytetty ihmisravinnoksi. Määritelmä kattaa uudet ravintokasvi- tai eläinlajit, geneettisesti muunneltujen organismien avulla tuotetut elintarvikkeet sekä uusilla teknologisilla prosesseilla valmistetut tuotteet. Uuselintarvikkeiden hyväksyminen tapahtuu monivaiheisessa prosessissa, johon osallistuvat sekä eri jäsenmaiden että EU:n viranomaiset.

Uuselintarvikkeisiin liittyvät ongelmat on otettu erääksi aiheeksi Suomen Akatemian koordinoiman Ympäristöterveyden tutkimusohjelman (SYTTY) tämänvuotisessa seminaarissa Valamossa 13 - 16. 9. Pääpuhujana aiheesta on professori  Bevan Moseley EU:n tieteellisestä elintarvikekomiteasta. Kokoukseen osallistuu myös suomalaiseen alan päätöksentekoon osallistuvia asiantuntijoita ja tutkijoita. Tarkoituksena on luoda yleiskatsaus uuselintarvikkeiden valvontaan ja tutkimukseen sekä pohtia keinoja, joilla kuluttajien luottamusta elintarviketurvallisuuteen myös tällä alueella kohennetaan.

Lisätietoja antaa: Professori Atte von Wright, Kuopion yliopisto, puh. 050-5376030.

HELSINGIN SANOMAT 14.9.2000: Eurooppalaiset eivät innostu geenimuokatusta ruuasta
SAVON SANOMAT 14.9.2000: Terveysvaikutteinen geeniruoka voisi innostaa eurooppalaistakin kuluttajaa

HELSINGIN SANOMAT 28.5.2000: Homekoulun remontti paransi henkilökunnan
 

LEHDISTÖTIEDOTE  9.5.2000

RADONTIIVIS PERUSTUS LAIMINLYÖTY - UUSIA RATKAISUJA TUTKITAAN
 

- Radonpitoisen ilman  pääsy maaperästä sisätiloihin estetään tiivistämällä lattian ja sokkelin liitoskohta. Uusia tiivistystapoja tutkitaan.
- Radontiivis ratkaisu toimii samalla hyvänä kosteussulkuna. Radonputkistoa voidaan käyttää lattialaatan rakennusaikaiseen kuivatukseen.
- Koneellisella tulo/poisto-ilmanvaihdolla voidaan hallita asuntojen alipaineisuutta ja alentaa radonpitoisuutta. Koneellinen poistoilmanvaihto kasvattaa radonpitoisuutta radonkriittisillä alueilla.

Radontiivis perustus
Radonkaasua esiintyy suurina pitoisuuksina maaperässä. Sisätiloihin päästessään se lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Monin paikoin eteläisessä Suomessa jopa yli puolessa uusista pientaloista radonpitoisuus ylittää enimmäisarvon 200 becquerellia kuutiometrissä (Bq/m3) ilman torjuntatoimia. Ylitykset ovat yleisimpiä soramailla.

Radonturvallisella perustuksella estetään maaperän kaasujen pääsy asuintiloihin.  Ympäristöministeriön ohjeissa erityisen tärkeää on perustuksen tiiveys. Radontiivistä ratkaisua vaaditaan kuitenkin vain harvoissa kunnissa. Käynnissä olevassa hankkeessa keskeisiä tutkimuskohteita ovat bitumihuovan ja tiivistysaineiden käyttö  sokkelin ja lattialaatan liitosalueen tiivistämisessä.

Kosteusongelmat ja laatan kuivuminen
Radonturvallinen perustus toimii laadukkaana kosteuseristyksenä. Kustannusero normaaliin kosteuseristykseen on pieni. Radonputkistoon kytketyllä imurilla voidaan nopeuttaa betonilaatan kuivatusta. Tulokset ovat lupaavia. Kuivatus tuo säästöjä rakentajalle ja varmistaa ettei liian kiireesti käyttöön otettu lattialaatta aiheuta kosteusongelmia.

Ilmanvaihto ja radon
Koneellisella tulo/poisto-ilmanvaihdolla voidaan hallita asuntojen alipaineisuutta ja radonvuotoja maaperästä. Koneellisella poistoilmanvaihdolla ei sen sijaan saavuteta hyvää lopputulosta, eikä sitä suositella käytettäväksi esim. sora-alueilla, joilla radonvuodot maaperästä ovat suurimpia.

Hankkeeseen osallistuvat Säteilyturvakeskus ja Teknillinen korkeakoulu sekä rakennusalan yrityksiä. Rahoittajana on TEKES.

Lisätietoja antaa: Laboratorionjohtaja Hannu Arvela, Säteilyturvakeskus, puh. 09-75988 470 tai 040 562 0958,  e-mail hannu.arvela@stuk.fi.
 

LEHDISTÖTIEDOTE  5.4.2000
 

KUOPIOLAISMIESTEN SIEMENNESTE KORKEALAATUISTA

Kuopiolaismiesten siemennesteen laatu on havaittu olevan selvästi parempilaatuista kuin vertailumaassa Tanskassa. Tulos käy ilmi Kööpenhaminan Yliopistosairaalan professori Niels Skakkbaekin ja Turun yliopiston dosentti Jorma Topparin ja hänen tutkimusryhmänsä viimeaikaisista tuloksista.

Lapsen hankkimista suunnittelevien kuopiolaismiesten siemenneste sisälsi noin kaksi kertaa enemmän siittiöitä millilitrassa kuin tanskalaismiesten sperma. Myös siittiöiden kokonaismäärä oli lähes kaksi kertaa suurempi kuopiolaisilla verrattuna tanskalaisiin. Syytä siemennesteen laatueroihin ei toistaiseksi täysin tiedetä. Laatuun arvellaan vaikuttavan ainakin perinnölliset ja ympäristötekijät.

Hanke kuuluu Suomen Akatemian koordinoimaan Ympäristöterveyden tutkimusohjelmaan, SYTTYyn.

Lisätiedot dos. Jorma Toppari puh. 02-3337297

SAVON SANOMAT 6.4.2000: Kuopiolaismiesten sperma on tanskalaista laadukkaampaa

LEHDISTÖTIEDOTE 29.3.2000
 

ALTISTUMINEN HOMEILLE SELVILLE NENÄHUUHTELUN AVULLA

Väestötutkimuksilla on aiemmin osoitettu, että kosteusvaurioituneiden rakennusten mikrobit voivat aiheuttaa asukkaille tai työntekijöille terveyshaittoja. Näitä ovat erilaiset tulehdusreaktioon viittaavat hengitystieoireeet, esim. ärsytys ja infektiot. Yksilötasolla  mikrobialtistumisen ja terveysvaikutusten välistä yhteyttä ei ole tähän mennessä kuitenkaan pystytty osoittamaan. Hometaloissa yleisesti esiintyvien mikrobien vaikutusmekanismeja ihmiseen on selvitetty dosentti Maija-Riitta Hirvosen johdolla Kansanterveyslaitoksella. Tulehdusta osoittavien välittäjäaineiden (typpioksidi, sytokiinit) pitoisuuksia on määritetty nenän limakalvolta huuhdelluista näytteistä. Tulokset ovat osoittaneet yhteyden tulehdukseen liittyvien välittäjäaineiden pitoisuuksien, hometalossa oleskelun sekä hengitystieoireiden välillä.

Kosteusvaurioituneen koulurakennuksen henkilökunnalta määritettiin tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuudet nenähuuhtelunäytteestä ennen kesälomaa, kesäloman jälkeen ja syyslukukauden lopussa. Pitoisuudet olivat selvästi koholla kevätlukukauden päättyessä, mutta tasot laskivat altistumattomien verrokkiryhmän tasolle kesäloman aikana. Myös hengitystieoireita raportoitiin kevätlukukauden lopussa merkittävästi enemmän kuin kesäloman aikana. Paluu koulurakennukseen kesäloman jälkeen kuitenkin palautti sekä oireet että ko. välittäjäaineiden pitoisuudet keväällä mitattujen arvojen tasolle. Tulokset osoittavat, että altistuminen kosteusvauriorakennuksessa lisää tulehdusvälittäjäaineiden määrää ylähengitysteissä nenähuuhtelunesteestä mitattuna. Pitoisuudet ovat lisäksi yhteydessä ihmisten oireiden kanssa.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kosteusvauriorakennuksissa altistuvien hengitysteistä on mitattu ja osoitettu koholla olevia tulehdusta osoittavia välittäjäaineita. Tulosten avulla voidaan kehittää hometaloaltistuksen diagnostiikkaa.

Tulokset on äskettäin julkaistu arvovaltaisessa amerikkalaisessa keuhkotutkimus-lehdessä (American Journal of Resporaotry and Critical Care Medicine; sama lyhennettynä: Am J Respir Crit Care Med).

Hanke kuuluu Suomen Akatemian koordinoimaan Ympäristöterveyden tutkimusohjelmaan, SYTTYyn.
 

Lisätiedot: Dos. Maija-Riitta Hirvonen, puh. 017-201303.

HELSINGIN SANOMAT 30.3.2000: Kosteusvaurioiden haitoista terveydelle on nyt näyttöä

LEHDISTÖTIEDOTE 29.3.2000
 

UV-SÄTEILY VOI HEIKENTÄÄ ELIMISTÖN PUOLUSTUSKYKYÄ

Yleisesti tiedetään, että ultravioletti(UV)-säteily voi aiheuttaa ihosyöpää. Tämän lisäksi viimeaikoina on havaittu, että UV-säteet voivat heikentää elimistön puolustustykyä sekä syöpäsoluja että viruksia ja bakteereita kohtaan. Professori Christer Jansén Turun yliopistosta ja dosentti Dariusz Leszczynski  Säteilyturvakeskuksesta ovat työryhmineen tutkineet niitä UV-säteilyaltistuksen käynnistämiä mekanismeja elimistön puolustusjärjestelmässä, jotka voivat
a) elimistön infektioherkkyyden lisääntymistä sekä
b) edesauttaa ihosyöpien, erityisesti pahanlaatuisen ihosyövän eli melanooman, syntymistä ja etäpesäkkeiden muodostumista.

Professori Jansénin työryhmä on osoittanut, että ihmisellä melko vähäinenkin kokovartalon altistus UVB-säteille heikentää elimistön puolustuskykyä tilapäisesti. Tämä ei rajoitu vain valossa olleelle ihoalueelle, vaan puolustus voi heiketä myös varjossa olevassa ihokohdassa sekä vaikutus näkyä veren puolustussoluissa. Tästä voi olla seurauksia sekä paikallisia ihotulehduksia että kehon yleisinfektioita, mm. flunssaa. Pahanlaatuista ihosyöpää eli melanomaa sairastaneita henkilöitä tutkimalla pyritään selvittämään, kuinka suuri merkitys tällä UV-säteilyn vaikutuksella puolustusjärjestelmään on melanoomaan sairastumisen riskitekijänä.

Dosentti Dariusz Leszczynskin tutkimus on keskittynyt auringonsäteilyn ja solariumien sisältämän pidempiaaltoisen, eli UVA-säteilyn vaikutusten selvittämiseen. Aikaisemmin on oletettu, että syöpäriski liittyy vain UVB-säteilyn osaan, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös pidempiaaltoinen UVA-säteily voi aiheuttaa muutoksia ihon soluissa ja verisuonissa olevissa soluissa. Säteilyturvakeskuksen tutkimusryhmä on saanut kokeellisesti selville, että UVA-säteily saattaa tehostaa ihon verisuonissa olevien pahanlaatuisten ihosyöpäsolujen kiinnittymistä verisuonien seinämiin. Tämä edesauttaisi syövän etäpesäkkeiden muodostumista. Tuloksen mukaan liiallinen auringonotto tai rusketuksen hankkiminen solariumin avulla ei ainoastaan lisää riskiä sairastua ihosyöpään. Tämän lisäksi se saattaa nopeuttaa myös muiden syöpäkasvainten leviämistä elimistöön nopeutuneen etäpesäkkeiden lähettämisen vuoksi.

Hanke kuuluu Suomen Akatemian koordinoimaan Ympäristöterveyden tutkimusohjelmaan, SYTTYyn.

Lisätiedot: Prof. Christer Jansén, email: christer.jansen@utu.fi, fax: 02-3131610
Dos. Dariusz Leszczynski, puh. 09-75988468

HELSINGIN SANOMAT 30.3.2000: Auringonotto voi alentaa elimistön puolustuskykyä

LEHDISTÖTIEDOTE 13.11.1998

KAUPUNKI-ILMAN PIENHIUKKASET TERVEYSUHKA

Laajoissa seurantatutkimuksissa on havaittu, että ilman pienhiukkasten pitoisuudella on yllättävän voimakas yhteys sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Tulokset ovat yllätyksellisiä, sillä kuolleisuus alkaa nousta jo varsin pienillä annoksilla suhteellisen myrkyttömiä yhdisteitä. Pienhiukkaset ovat alle 2.5 mikrometriä (tuhannesosa millimetriä) kooltaan olevia ilman epäpuhtauksia, joiden tärkeimmät lähteet ovat liikenne, teollisuus ja muut polttoprosessit, kuten puun poltto. Pienhiukkaset pääsevät elimistöön hengitysteiden kautta. Niiden aiheuttama tärkein kuolinsyy ei kuitenkaan ilmeisesti ole hengityselinsairaudet, vaan sydän- ja verisuonitaudit. Tutkimuksissa ei ole löytynyt kynnysarvoa, jota matalammista pitoisuuksista ei olisi lainkaan vaaraa ihmiselle.

Pienhiukkasten terveysriskejä selvitetään useissa Suomen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelman (= SYTTY) hankkeissa. Dos. Matti Jantusen hankkeessa selvitetään pienhiukkasaltistumisen eroja ja syitä Helsingissä ja useissa Euroopan kaupungeissa. Dos. Juha Pekkasen johtamana tarkastellaan ulkoilman pienhiukkasten vaikutuksia sepelvaltimotautia sairastavien henkilöiden päivittäiseen vointiin Helsingissä. Lisäksi SYTTY tutkii pienhiukkasten vaikutusmekanismeja.

Pienhiukkasten terveysvaikutusten johtava tutkija USA:sta prof. Joel Schwartz saapuu Kuopion yliopiston ja SYTTY:n järjestämään ympäristöterveysongelmia käsittelevään  konferenssiin Valamoon 19-22.11.1998. Paikalle saapuu myös sisäilmahiukkasten huippuasiantuntija prof. Brian Leaderer USA:sta.

Ympäristöterveysalan Valamo-kokous on vuosittain järjestettävä tapahtuma, johon osallistuu yli 70 koti- ja ulkomaista alan asiantuntijaa sekä jatkokoulutettavaa. Kokouksen keskeisenä tavoitteena on laaja-alaisen näkemyksen lisääminen ympäristöterveysongelmiin. Pienhiukkasten terveysvaikutusten lisäksi kokouksessa käsitellään mm. hometaloaltistuksen terveysvaikutuksia.

Lisätiedot: Ympäristöterveyden tutkimusohjelman koordinaattori  FT Soile Juuti puh. 017-201163 tai 040-5651529.


 

LEHDISTÖTIEDOTE 25.8.1998

YMPÄRISTÖTERVEYDEN TUTKIJOITA KOOLLA KUOPIOSSA

Ympäristöterveyden tutkimusohjelma (SYTTY) on laaja kansallinen hanke, jonka tarkoituksena on mm. kehittää uusia menetelmiä ympäristöterveysongelmien ratkaisemiseksi ja edistää yhteistyötä eri tieteenalojen välillä. Ohjelma käynnistyi virallisesti 1.5.1998 ja kestää vuoden 2001 loppuun. Ohjelmassa on jaettu 47.8 miljoonaa markkaa 46 hankkeelle. Hankkeet sijaitsevat 14 korkeakoulussa, yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa. Tutkijoita ohjelmassa on mukana yli 200. Ohejelman päärahoittajat ovat Suomen Akatemia ja Tekes. Muita rahoittajia ovat Työsuojelurahasto, ympäristöministeriö, liikenneministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.

SYTTY TUTKII MM. ILMAA JA VETTÄ
Keskeisiä aihealueita ohjelmassa ovat mm. sisäilma, erityisesti hometalojen terveyshaitat, kaupunki-ilman pienhiukkasten terveysvaikutukset, juomaveden mikrobiologiset riskit ja dioksiinien terveysriski.

Tutkimusohjelman aikana pyritään mm. selvittämään niitä mekanismeja, joilla homeet aiheuttavat ihmisten sairastumista asuinrakennuksissa sekä homealtistuksen vaikutuksia ihmisen hengityselimiin ja keskushermostoon. Ohjelmassa selvitetään myös sitä, mitä tutkimustiedolle kay kuntien käytännön päätöksentekoprosessin aikana. Juomaveden kautta leviää tautiepidemioita aika ajoin. SYTTY pyrkiikin kehittämään tarkempia ja herkempiä menetelmiä diagnosoida vedessä olevia mikrobeja ja siten selvittää ja ehkäistä niiden kulkeutuminen juomaveteen. Lisäksi pyritään mm. tunnistamaan miesten lisääntymisterveydelle haitallisia aineita ympäristössä sekä selvittämään näiden yhdisteiden vaikutusmekanismeja.

TUTKIJAT KOOLLA KUOPIOSSA 25-26.8.1998
SYTTY ohjelman ensimmäinen yhteinen tutkijakokoontuminen on Kuopiossa 25-26.8.1998. Paikalla on noin 100 tutkija. Kokouksessa mm. esitellään ohjelman tutkimushankkeet. Erityisesti ympäristöterveustutkimuksessa tieteidenvälinen tutkijoiden yhteistyö ja eri alojen tutkijoiden kontaktit ovat äärimmäisen tärkeitä. SIksi yksi tutkimusohjelman tavoitteita on tämän yhteydenpidon edistäminen. Tämä kokous on lähtölaukaus ohjelman vuosittain järjestettäville kokoontumisille.

Yhteystiedot:
Ohjelmalla on www-sivut osoitteessa http://www.ktl.fi/sytty/.
Lisätietoja antavat tutkimusohjelman johtaja prof. Jouko Tuomisto puh. 017-201300 tai ohjelman koordinaattori FT Soile Juuti puh. 040-5651529 tai 017-201163.
 

LEHDISTÖTIEDOTE 28.4.1998

YMPÄRISTÖTERVEYDEN TUTKIMUKSEEN 47 MILJOONAA MARKKAA

Ympäristöterveyden tutkimusohjelman hankkeista on päätetty. Ohjelmaa rahoitetaan 47 miljoonalla markalla. Päärahoittajat ovat Suomen Akatemia (30 mmk) ja Tekes (13 mmk). Muita rahoittajia ovat Työsuojelurahasto, ympäristöministeriö, liikenneministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Tukea sai yhteensä 43 hanketta, joista osa muodostaa keskenään suurempia tutkimuskokonaisuuksia. Rahoituspäätökset pohjautuvat pitkälti viiden kokeneen kansainvälisen asiantuntijan tekemiin arviointeihin.

Myönnetty rahoitus on suurin kertapanostus ympäristöterveystutkimukseen maassamme. Hankkeet käynnistyvät 1.5.1998. Rahoitus myönnettiin vuosille 1998-2001. Hakemuksia tuli 175 kappaletta yhteensä 240 mmk:n edestä.

Eniten rahoitusta sai sisäilmatutkimus,  yhteensä 10 mmk. Tästä  summasta sai dosentti Aino Nevalaisen (Kansanterveyslaitos) johtama seitsemän osahankkeen muodostama Hometalojen terveyshaitat -tutkimuskonsortio 8,3 mmk. Muita keskeisiä aihealueita ovat kaupunki-ilman pienhiukkasten terveysvaikutukset, juomaveden terveyshaitat, dioksiinien ympäristöterveysriskit sekä ympäristöterveyden yhteiskunnallisen merkityksen tutkimus.

Yksittäisistä hankkeista eniten rahoitusta saivat dosentti Maija-Riitta Hirvonen (Kansanterveyslaitos) tutkimukseen Hometalosta eristettyjen mikrobien toksisuus ja terveyshaittojen mekanismit  in vitro ja in vivo (2,1 mmk), professori Pertti Haapala (Tampereen yliopisto) hankkeeseen Ympäristöterveys ja yhteiskunnan muutos vv. 1750-2000 (1,8 mmk)  ja dosentti Anna-Liisa Pasanen (Kuopion yliopisto) Sieniallergeenien ja -antigeenien koostumus ja hengitysteiden kautta tapahtuvan sienialtistuksen aiheuttamat biologiset vaikutukset hiirellä (1,7 mmk).

Tekes rahoittaa 13 valtaosin talousveden ja sisäilman tutkimushanketta. Hankkeet  liittyvät kiinteästi Tekesin omiin teknologiaohjelmiin.

Ympäristöterveyden tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa tietoa ympäristön ja ihmisen terveyden välisten yhteyksien arvioimiseksi ja kehittää tapoja, menetelmiä ja tekniikoita edistää ympäristöterveyttä. Ohjelmassa tarkastellaan monialaisesti ympäristöterveyskysymyksiä, mikä näkyy sekä aihealueissa että rahoituspohjassa. Useat hankkeista ovat eri rahoittajien yhteisrahoittamia.

Verkostojen luomiseksi ja tutkijakoulutuksen edistämiseksi ohjelmalle on nimetty koordinaattorit Kuopion yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyönä. Osa-aikaisena koordinaattorina ja ohjelman johtajana toimii professori Jouko Tuomisto ja päätoimisena toimeenpanevana koordinaattorina FT Soile Juuti Kansanterveyslaitokselta Kuopiosta.

Lisätietoja antavat ohjelman koordinaattorit Jouko Tuomisto p. 017-201300 ja Soile Juuti p. 040-5651529.
 


[ Main Page | Research | Coordination | Projects | Programme funding | Links ]