SYTTY
AURINGON UV-SÄTEILYN IMMUNOSUPRESSIIVISET, KARSINOGEENISET JA METASTASOIVAT VAIKUTUKSET
Hankkeen vastuuhenkilö: Christer Jansén, Turun yliopisto,
Kiinamyllynkatu 4-8, 20520 Turku, puh. 02-313 2605, fax: 02-313 1610, e-mail:
Cjansen@utu.fi
TIIVISTELMÄ
Ultravioletti(UV)säteilyn ja ihosyöpien välinen syy-seuraussuhde
on epidemiologisella tasolla selkeästi kuvattu. UV-säteillä
on mutageenisten seurausten lisäksi immuunipuolustusta heikentäviä
vaikutuksia. Tutkimusprojektimme pyrkii kartoittamaan niitä UV-säteilyaltistuksen
käynnistämiä solumekanismeja immuunijärjestelmässä,
jotka edesauttavat ihosyöpien, erityisesti pahanlaatuisen melanooman,
syntymistä ja metastasoitumista sekä ihon infektioherkkyyden
lisääntymistä.
Soluvälitteisen immuunivasteen määrittämiseen käytimme
kosketusherkistysmallia. Melanoomapotilailla perusvaste kokeelliselle allergeenille
DPCP:lle on alempi kuin terveillä verrokeilla. Menetelmällä
mitattava UV-säteilyn aiheuttama immuunisuppressio valolta suojatulla
distantilla alueella voidaan osoittaa pienellä osalla terveitä
koehenkilöitä, mutta sitä ei havaittu melanoomapotilailla.
Immuunivasteen mittaamiseksi verisoluista pyrittiin löytämään
parametrejä, jotka osoittaisivat henkilön herkistymisen in vitro.
Käytetyillä kemiallisella allergeenilla (DPCP) ja proteiiniantigeeneilla
(HSV ja PPD) saatiin in vitro-kokein esiin sekä veren lymfosyyttien
eri pinta-antigeenien indusoitumi-nen että proliferaatio.
UV-säteilyn metastaasivaikutuksia selvittävän osion
tavoitteena on ollut tarkastella säteilyn vaikutusta syöpäsolujen
ja verisuonten endoteelisolujen adheesioon. Tässä työssä
on osoitettu UVA-säteilyn lisäävän adheesiota hiiren
melanooma- ja endoteelisolujen välillä in vitro. Yksittäinen
UVA-säteilyannos (8 tai 12 J/cm2) lisäsi melanoomasolujen adhesiivisuutta
säteilyttämättömään endoteelisolukerrokseen
24 tunnin kuluttua solujen säteilytyksestä. Aikaisemmissa yhden
ja neljän tunnin aikapisteissä tätä ei ollut havaittavissa.
Moninkertainen UVA-säteilyannos (4 x 2 J/cm2) lisäsi melanoomasolujen
adheesiota endoteeliin jo 1 tunnin aikapisteessä, mikä viittaa
mahdolliseen kumulatiiviseen vaikutukseen, sillä ilmiötä
ei ollut havaittavissa 1 h jälkeen säteilytyksestä yksittäisellä
8 J/cm2-annoksella. UVA-säteilytyksen havaittiin vaikuttavan solujen
adheesiomolekyylien ilmentymiseen neljän tunnin kuluttua UVA-säteilytyksen
päättymisestä. E-kadheriinin ilmentyminen laski ja N-kadheriinin
ilmentyminen nousi solun pinnalla 8 J/cm2:n UVA-annoksella. UVA-säteilyn
huomattiin vaikuttavan myös melanoomasolujen keskinäiseen aggregaattien
muodostamiskykyyn. 8 J/cm2:n UVA-annoksella säteilytetyt melanoomasolut
muodostivat vähemmän aggregaatteja toistensa kanssa verrattuna
säteilyttämättömiin soluihin jo tunnin jälkeen
UVA-säteilytyksestä. Tämä ilmiö johtunee ainakin
osittain E-kadheriinitason laskusta solun pinnalla.