SYANOBAKTEERITOKSIINIT - ESIINTYMINEN JA PITOISUUDET
RAAKAVESILÄHTEISSÄ SEKÄ POISTUMINEN VESILAITOKSILLA
Hankkeen vastuuhenkilö: Kirsti Lahti, Suomen ympäristökeskus,
Pl 140, 00251 Helsinki, puh. 09-40300 854,
e-mail: Kirsti.Lahti@vhvsy.fi
TIIVISTELMÄ
Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää sinilevien
eli syanobakteerien tuottamien maksamyrkkyjen, mikrokystiinien, pitoisuutta
vedenkäsittelyn eri vaiheissa pinta- ja tekopohjavesi-laitoksilla
Suomessa. Mikrokystiinien määrittämiseen käytettiin
perinteistä HPLC-menetelmää ja otettiin käyttöön
vasta-aineisiin ja entsyymitoiminnan estymiseen perustuvia menetelmiä,
joiden herkkyys on yli 1000-kertainen. Lisäksi testattiin simpukoiden
käyttöä mikrokystiinien esiintymisen osoittamiseksi vesissä.
Tutkimuksessa selvitettiin myös sinilevien lajistoa sekä mikrokystiinien
ajallista ja paikallista vaihtelua vesistöissä. Menetelmät
eri hermomyrkkyjen osoittamiseksi otettiin käyttöön. Lisäksi
mitattiin lipopolysakkaridiendotoksiinien pitoisuuksia ja poistumista
vedenkäsittelyssä.
Mikrokystiinien mittaamisessa eri menetelmät antoivat yhdensuuntaisia
tuloksia eräitä demetyloituneita mikrokystiinejä lukuun
ottamatta. Eri puolilta Suomea olevilta 10 vesilaitoksilta määritettiin
toksiinien esiintymistä laitosten raakavesissä ja vedenkäsittelyprosessien
jälkeen. Mikrokystiinien pitoisuuksia seurattiin neljän vuoden
ajan kasviplanktonlajiston ja veden fysikaalis-kemiallista laatua kuvaavien
tekijöiden ohella. Vedenkäsittelymenetelmät poistivat syanobakteerisolut
tehokkaasti. Kaikilla 10 vesilaitoksella havaittiin mikrokystiinejä
laitoksille tulevassa vedessä, vaikka itse syanobakteereita esiintyi
runsaasti vain kolmen laitoksen raakavedessä. Lisäksi kahden
laitoksen raakavesiläh-teessä oli hermotoksisten syanobakteerien
massaesiintymä. Verkostoon johdetussa vedessä pieniä (alle
0,1 ?g l-1) mikrokystiinipitoisuuksia todettiin vain satunnaisesti.
Syanobakteerien endotoksiinipitoisuudet olivat pieniä, mutta massaesiintymissä
pitoisuudet olivat oheisbakteereista johtuen suuria. Endotoksiinipitoisuudet
vesilaitoksille tulevassa raakavedessä vaihtelivat. Vedenkäsittelyssä
endotoksiineista poistui 59-97%.
Syanobakteerien ja toksiinien ajallista vaihtelua seurattiin kahdessa
raaka-vesilähteessä ja useilla Uudenmaan järvillä.
Tuusulanjärvellä selvitettiin syanobakteerien ja toksiinien horisontaalista,
vertikaalista ja vuorokaudenaikaista vaihtelua. Horisontaalisesti toksiinipitoisuus
vaihteli vesinäytteissä yli 10-kertaisesti. Syanobakteerien massaesiintymistä
mitatut pitoisuudet olivat tähän verrattuna yli 1000-kertaisia,
jopa 20 mg/l.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vesilaitosten
prosessien ohjaukseen ja muuttamiseen sekä suunniteltaessa vesilaitosten
saneerausta ja uusia laitoksia niin Suomessa kuin lähialueilla. Tutkimuksessa
testattiin ja kehitettiin uusia menetelmiä toksiinien osoittamiseksi
vesistä käytännön veden laadun valvontaan ja tutkimuksen
tarpeisiin. Valmiudet mikrokystiinien määrittämiseksi analyysipalveluna
vesilaitosten ja viranomaisten tarpeisiin luotiin. Tutkimus osoitti, että
Suomessa mikrokystiinien saanto vesilaitosten jakaman veden kautta on vähäinen.