SYTTY
BIOAEROSOLEILLE ALTISTUMINEN
Hankkeen vastuuhenkilö: Aino Nevalainen, Kansanterveyslaitos
(KTL), Ympäristömikrobiologian laboratorio, Pl 95, 70701 Kuopio,
puh. 017-210 342, e-mail: Aino.Nevalainen@ktl.fi
TIIVISTELMÄ
Bioaerosoleille altistuminen (HOMEX) -tutkimuksessa selvitettiin aikuisten
altistumista bioaerosoleille ja hiukkasille kotona, työssä ja
vapaa-aikana. Kahden kunnan peruskoulun opettajille (n=823) lähetettiin
lokakuussa 1998 taustakysely, johon 67 % opettajista vastasi. Näiden
opettajien keskuudesta valittiin satunnaisotoksella 81 henkilöä
talvikausien 1998-99 ja talven 1999-2000 mittausjaksoille. Tutkimuksessa
mitattiin 24 tunnin bioaerosoli- ja hiukkasaltistuminen mukana kannettavalla
henkilökohtaisella monitorilla sekä kiinteinä mittauksina
työpaikalla ja kotona. Lisäksi osalta henkilöistä (n=41)
otetuista nenälavaationäytteistä selvitettiin tulehdusvälittäjäaineiden
määrää. Mittausjakso toistettiin henkilöille kaksi
kertaa kahden viikon välein.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan henkilökohtaiset bioaerosolimittaukset
ovat käyttökelpoinen altistuksen arviointimenetelmä ja antavat
lisäinformaatiota kiinteisiin sisäilmamittauksiin verrattuna.
Kuitenkin bioaerosolimittausten vaihtelusta johtuen laadunvarmennusmenetelmät
(mukaan lukien rinnakkaisnäytteet sekä kenttänollanäyteet)
ovat välttämättömiä niin sisäilma kuin henkilökohtaisissakin
mittauksissa.
Henkilökohtainen kokonaissieni-itiö- ja kokonaisbakteerialtistuminen
ei juurikaan korreloinut kotona tai työpaikalla mitattujen kokonaismikrobipitoisuuksien
kanssa. Sen sijaan elävien bakteerien henkilökohtaisen altistumisen
ja mikroympäristöpitoisuuksien välillä oli lievä
yhteys. Mikrobien massapitoisuus oli vain alle 1 % hiukkasten massapitoisuudesta.
Nämä tulokset viittaavat siihen, että yleisesti käytössä
olevat lyhytaikaiset bioaerosolien sisäilmamittaukset todennäköisesti
aliarvioivat henkilökohtaista altistumista. Tämä selittää
usein todetun huonon annosvasteisuuden bioaerosolipitoisuuksien ja terveysvaikutusten
välillä.
Bioaerosolien toistetuissa henkilökohtaisissa ja mikroympäristömittauksissa
vaihtelu oli suurempaa kuin vastaavissa hiukkaspitoisuus ja polttoperäisten
hiukkasten mittauksissa. Tämä osoittaa, että toistettuja
bioaerosolimittauksia tarvitaan, jotta kohderyhmän altistuminen sekä
mikroympäristöpitoisuudet voidaan arvioida luotettavasti.
Nenälavaationäytteiden ja suodatinnäytteiden sytokiinitasot
pystyivät erottamaan ryhmätasolla korkeammille ja matalammille
mikrobitasoille altistuneet henkilöt. Sen sijaan yksilötasolla
nenähuuhtelumenetelmällä ei aina havaittu kohonneita tulehdusvasteita,
vaikka henkilön altistusympäristöstä otettu näyte
aiheutti soluissa tulehdusvälittäjäainetuotantoa.