SYTTY
ASUMINEN, YHDYSKUNTARAKENNE JA TERVEYS
Hankkeen vastuuhenkilö: Rauno Sairinen, Helsingin teknillinen
korkeakoulu, Pl 9300,
02015 TKK, puh. 09-451-4095, e-mail: Rauno.Sairinen@hut.fi
TIIVISTELMÄ
Asukkaiden kokemusten perusteella liikenteellä on kaksinainen vaikutus
muuttohalukkuuteen. Hyvät kulkuyhteydet koettiin Helsingin Ruoholahdessa
ja Espoon Leppävaarassa asuinalueen hyviksi puoliksi, mutta liikenteen
aiheuttama häiriö, melu ja ilmansaasteet, joita asukkaat eivät
useinkaan ennen muuttoa olleet osanneet tarpeeksi ennakoida, olivat merkittäviä
syitä muuttaa pois asuinalueilta. Espoon Kilon liikenneympäristöä
pidettiin rauhallisena, mutta sen liikenneyhteyksiin oltiin tyytymättömiä.
Lähes puolet kaikista vastaajista suunnitteli tai toivoi muuttoa pois
asunnosta tai asuinalueelta.
Melusta häiriintyivät eniten sekä meluherkät asukkaat
että myös ne, joiden elämäntilanne oli stressaava.
Tämä ilmeni myös lisääntyneinä somaattisina
oireina. Tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan koettu
melun häiritsevyys on asukkaiden hyvinvointia ajatellen merkitsevämpää
kuin mitattavissa olevat meluarvot. Stressaantuneet ja meluherkät
arvioivat etenkin tiemelun sitä häiritsevämmäksi, mitä
pidempi asumis- tai kotona vietetty aika oli. Ympäristön konkreettisella
melutasolla oli suora yhteys vain lisääntyvään tupakointiin.
Asukkaiden mielipaikoissa korostuivat luontopaikat ja oma koti, joissa
enimmäkseen oleiltiin tai rentouduttiin. Mielipaikoissa olemisen avulla
parannettiin väsynyttä, stressaantunutta tai ahdistunutta olotilaa.
Erilaisen mielipaikan valinneilla (monien taustatekijöiden suhteen
samanlaisilla) naisilla havaittiin eroja itsearvioidussa terveydentilassa.
Asuinalueen epämiellyttäviksi paikoiksi mainittiin useimmiten
liikenneväylät tai –asemat, joihin liittyi liiallista liikennettä
ja huonot kulkumahdollisuudet. Epämiellyttäviä olivat myös
tietyt markettien, ravintoloiden tai asemien lähitienoot, jotka jengien
oleilu teki turvattomiksi.
Kohdealueiden suunnittelijat kokivat, että he eivät pysty
itse tekemään paljoakaan kohdealueiden ongelmien ratkaisemiseksi.
Suunnittelu on fragmentoitunut ja monet arvot ja toimijat ohittavat käytännön
rakentamisessa ympäristöterveystavoitteet. Tietoisuus ympäristöterveyden
kysymyksistä on kuitenkin selvästi parantunut 1980-90 -lukujen
aikana. Suunnittelijat näkivät täydentävän yhdyskuntarakentamisen
itsessään ympäristöterveyttä parantavana seikkana,
koska se luo mahdollisuuksia julkisen liikenteen tehostamiselle. Suhtautumisessa
asukkaisiin suunnittelijat toisaalta peräänkuuluttivat aktiivisempaa
asukastoimintaa, mutta toisaalta kokivat vuorovaikutteisen suunnittelun
myös asukkaiden “psykologisena hoitona”.