SYTTY
BROMATUT DESINFIOINNIN SIVUTUOTTEET: MUODOSTUMISEN KONTROLLOINTI TALOUSVEDEN DESINFIOINNISSA
Hankkeen vastuuhenkilö: Terttu Vartiainen, Kansanterveyslaitos
(KTL) ja Kuopion yliopisto, Pl 95, 70701 Kuopio, puh. 017-201 346, e-mail:
Terttu.Vartiainen@ktl.fi
TIIVISTELMÄ
Bromiyhdisteiden muodostuminen talousveden desinfioinnissa on mahdollista,
jos raakavesi sisältää bromidia. Pinta- ja pohjavesien bromidi
on peräisin yleensä maaperästä tai merivedestä.
Vaikka raakavesissä oleva bromidi ei ole haitallista se voi reagoida
vedenvalmistuksessa käytettyjen hapettimien (kloori ja otsoni) kanssa
muodostaen terveydelle haitallisia sivutuotteita. Näistä tunnetuimpia
ovat trihalometaanit (THM), joista kloroformi ja bromidikloorimetaani ovat
syöpavaarallisia. Epäorgaanista ja myöskin syöpävaarallista
bromaattia muodostuu otsonoitaessa bromidipitoista vettä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittä bromattujen
desinfioinnin sivutuotteiden pitoisuuksia suomalaisissa talousvesissä
sekä raakavesien bromidipitoisuuksia eri vuodenaikoina. Tavoitteena
oli myös tutkia olosuhteita, joissa yhdisteitä muodostuu ja etsiä
keinoja, joilla yhdisteiden muodostumista voidaan vähentää.
Tutkimuksessa oli mukana 24 vesilaitosta, joiden talousvedet tutkittiin
kertaalleen vuonna 1998. Lisäksi viiden laitoksen sivutuotepitoisuudet
mitattiin uudelleen vuonna 2000. Korkeimmat bromidipitoisuudet (107 – 517
µg/l) mitattiin länsirannikon pintavesistä. Pohjavesissä
pitoisuudet olivat pintavesiä matalampia. Sisämaan raakavesistä
ei löytynyt bromidia. Korkeimmat THM-pitoisuudet, mitattiin rannikkokaupunkien
talousvesistä. THM:n raja-arvo (100 µg/l) ylittyi yhdellä
laitoksella bromia sisältävien THM:n korkean pitoisuuden vuoksi.
Tutkimuksen aikana kyseisen laitoksen THM-pitoisuus on laskenut alle raja-arvon
laitoksella tehtyjen prosessiparannusten ansiosta, ja osittain myös
näytteenottotavassa tapahtuneen muutoksen vuoksi. Tästä
huolimatta verkostovesistä on löydetty muutamia raja-arvon ylittäviä
pitoisuuksia. Suurimmalla osalla tutkituista vesilaitoksista THM-pitoisuudet
olivat alle 20 µg/l. Bromaattia löydettiin yhden otsonoivan
laitoksen tavousvedestä 4 µg/l, mikä on EU-raja-arvon (10
µg/l) alapuolella.
Bromisivutuotteiden muodostumiseen vaikuttavien tekijöiden tuntemus
on tärkeää, sillä bromidia ei voida poistaa vedestä
tavanomaisin keinoin. Pilot-kokeissa havaittiin, että bromaatin muodostuminen
on mahdollista otsonoinnissa alhaisillakin bromidipitoisuuksilla. Hapetuskokeissa
käsiteltyjen bromidipitoisten vesien mutageenisuus oli lähes
kaksinkertainen verrattuna bromidia sisältämättömiin
vesiin. Eri esihapetusmenetelmät vähensivät mutageenisuutta
ja hajottivat veden sisältämää humusta.