FINNISH RESEARCH PROGRAMME
ON ENVIRONMENTAL HEALTH
SYTTY
 
 

DIOKSIINIVAIKUTUSTEN HERKKYYTTÄ MÄÄRÄÄVIEN TEKIJÖIDEN SELVITTÄMINEN

Hankkeen vastuuhenkilö: Matti Viluksela, Kansanterveyslaitos (KTL), Toksikologian laboratorio, Pl 95, 70701 Kuopio,
puh. 017-201329, e-mail: Matti.Viluksela@ktl.fi
 

TIIVISTELMÄ

Polyklooratut dibentsodioksiinit ja -furaanit (PCDD/F) ovat pysyviä ja erittäin toksisia ympäristömyrkkyjä, joiden vaikutusmekanismit ovat vielä suurelta osin hämärän peitossa. Tämän hankkeen tavoitteena on parantaa riskinarviota ja varmistaa epidemiologisia tuloksia tutkimalla niitä perinnöllisiä tekijöitä, jotka määräävät yksilön herkkyyttä PCDD/F:n terveysvaikutuksille. Tutkimusmallina käytetään dioksiineja poikkeuksellisen hyvin kestävää Han/Wistar (H/W) rottakantaa, jonka kestävyys TCDD:lle määräytyy kahden kestävyysgeenin perusteella. Näiden geenien kestävyyttä määräävät geenimuodot (alleelit) jalostettiin eri rottalinjoihin. H/W-kannan poikkeuksellinen kestävyys määräytyy pääosin poikkeavan aryylihiilivetyreseptorin (AHR) geenin perusteella. Lisäksi toistaiseksi tunnistamattoman geenin alleelilla on kestävyyden kannalta vähäisempi merkitys. Kuolleisuuden lisäksi nämä alleelit suojaavat TCDD:n aiheuttamalta ruumiinpainon alenemiselta, seerumin bilirubiinipitoisuuden nousulta, maksatoksisuudelta, urosten lisääntymishäiriöiltä ja luumuutoksilta (vaikutustyyppi II). Vierasaineenvaihdunnan kiihtyminen, kateenkorvan surkastuminen ja etuhammasvauriot ovat sen sijaan riippumattomia näistä alleeleista (vaikutustyyppi I). Dioksiinien riskinarvioinnin kannalta keskeisimpiä ovat sellaiset vaikutukset, jotka ilmenevät alhaisilla annostasoilla. Tällaisina herkkinä vaikutuksina on pidetty erityisesti sikiöaikaisen ja imetyksen aikaisen TCDD-altistuksen aiheuttamia urosten lisääntymiseen liittyviä kehityshäiriöitä Tutkimukset osoittivat, että hampaiden ja luuston kehityshäiriöt olivat urosten lisääntymishäiriöiden ohella erittäin herkkiä dioksiinivasteita. Jo sellaiset dioksiiniannokset, jotka vastaavat suuruusluokkaltaan suomalaisesta äidinmaidosta mitattuja korkeimpia pitoisuuksia, aiheuttivat hampaiden kehityshäiriöitä. Tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan aiemmissa tutkimuksissa havaitut lasten hammasvauriot liittyisivät dioksiinialtistukseen.
 

[ BACKMain Page ]